Pitkä päivityskatkos ja SM-kisoja kohti

Nyt on ollut hurjan pitkä katkos päivityksissä. Yritän jossain vaiheessa ryhdistäytyä.

Nyt on enää 3 päivää SM-kisoihin, siellä sitten nähdään mikä on päivän kunto. Eri osa-alueet ei ole Tuumalla missään huippuiskussa, koska sairastelu ja juuri syntyneet Myyn pennut on vähän vaikeuttaneet tuota kisoihin valmistautumista. Mutta näill mennään. Henkilöetsinnässä ei pitäisi kuitenkaan olla mitään ihan katastrofaalisia vaaranpaikkoja, perussuoritusta lähdetään hakemaan. Tottiksessa on viilaamista vähän siellä ja täällä, kaikkein eniten noudoissa kapulan luovutuksessa, mutta ei tottiksessakaan pitäisi olla mitään katastrofin aineksia. Esineruutu on Tuuman epävarmin osa-alue, joten sitä yritetään pentukiireiltä päästä ottamaan pari kertaa ennen kisoja. Lähinnä vaan haetaan määrätietoisuutta ja motivaatiota työskentelyyn, tässä kohtaa on turha alkaa enää mitään kouluttamaan.

Jälkiä

Nyt kun on päivittelyyn jäänyt pitkä tauko, on luonnollisestikin ehditty treenata vähän kaikkea. Eniten ollaan tehty jälkeä, mutta myös parit hakutreenit, parit esineruudut ja tottista.

Jälki on sujunut hyvin vaihtelevasti, välillä tosi hyvin (Tuuman tasoon ja kokemukseen nähden) ja välillä taas on ollut isoja ongelmia. Tein Tuumalle melko kisamaisen treenin tuossa viime viikolla: vieras jäljen talloja, 6 keppiä, jälken ikä noin tunti, 2 kulmaa. Ainut ero oli se, että janalle Tuuma sai näköavun ja jäljen pituus oli vain noin 300m.

Janaa olen yrittänyt vahvistaa nyt siten, että Tuuma näkee kun jäljen tekijä seisoo janalla. Vien tai appari vie Tuuman sitten autoon eli se ei näe kumpaan suuntaan jälki siitä sitten lähtee, mutta saa kuitenkin mielikuva-avun, että sais enemmän varmuutta edetä janalla suoraan ja etsiä sitä jälkeä nimenomaan edestä päin. Tämä apu on tuntunut toimivan ihan kivasti. Ainut vika siinä on, että sitä ei voi treenata yksin :/

Ai niin, laitettiin tuonne jäljen varrelle sinne tänne myös Froliceja, mitä en ole aiemmin tehnyt. Yritän sillä saada vahvistettua nenä alhaalla jäljestämistä. Pellollahan Tuuma on aina ajanut syvällä nenällä, mutta metsässä se nenä meinaa nousta vähän turhan paljon.

Tuuma lähti janalle ihan ok. Ei mitään huippuvauhtia, mutta mieluummin liian hitaasti kuin että sinkoilisi keskittymättä. Reagoi hienosti jälkeen, mutta lähti takajäljelle. Annoin Tuuman jäljestää tielle. En tiedä oppiiko se tuosta mitään vai tuoko tuo enemmän epävarmuutta sille. Pitää mietiskellä. Uusi lähetys janalle. Nyt lähtö oli paljon epävarmempi, mutta sain kuin sainkin Tuuman etenemään jäljelle saakka, josta se sitten lähti oikeaan suuntaan.

Alussa jäljellä oli pientä epävarmuutta (painetta), mutta kun Tuuma siitä vapautui niin jäljestäminen oli paikoin tosi tosi hienoa! Kulmat meni hyvin. Keppien ilmaisut meni myöskin tosi hyvin! Hienosti poika meni maahan. Jippii!

Tosin ilo oli hyvin lyhytaikainen, sillä heti seuraavalla jäljellä Tuumalla alkoi tulla isoja ongelmia keppien ilmaisun kanssa. Samoin sitä seuraavalla. Nokka sen sijaan pysyy nyt hyvin maassa eli frolicit auttoi siihen asiaan, mutta ehkä Tuuman päähän ei mahdu kerralla niin monta asiaa, että jäljellä voi olla samaan aikaan a) itse jäljen haju b) frolicien haju c) keppien haju, ja niihin kaikkiin pitäisi reagoida eri tavalla. Tuuma parka, kun maailma on niin monimutkainen… Luultavasti jätän nyt niitä nameja jäljeltä vähemmälle, jos Tuuma taas osaisi löytää ja ilmaista kepit (ennenhän sillä oli tosi vahva tuo keppeihin reagointi). En jaksa uskoa, että kyse on motivaation puutteesta, vaan ihan siitä että tuossa on Tuumalle liian monta asiaa ja keskittyessään täysillä nameilla höystettyyn jälkeen, se ei reagoi sitten keppien hajuun. Ei ole helppo laji ei.

Esineillä ollaan tehty ihan helppoa treeniä eli niin että Tuuma näkee kun esineet viedään. Haluan nyt palauttaa sitä itsevarmuutta ja iloa työskentelyyn. Esineiden luovutukset on olleet ihan jees.

Tottiksessa olen keskittynyt taas hinkkaamaan seuraamista kuntoon eli painamista pois. Välillä Tuuman perä vähän aukeaakin eli siihen kiinnitetään huomiota myös. Erityisesti juoksussa seuraamisessa. Samoin pitäisi viilata täyskäännöksiä, joissa se perä aukeaa. Varmaan tarvis ottaa mukaan joku raippa, kun kädellä on niin hankala kumartua nyppäämään kyljestä. Täyskäännöksestä tulee väistämättä kauheaa sähläystä ohjaajankin taholta. Eli raippa olis vähän kliinisempi apu ja luulen, että riittää jos sitä tehostaa kertomalla myös suullisesti, että olepas tarkkana.

Tämän tarkemmin en nyt jaksa noita menneitä treenejä ruotia. keskitytään enemmän tulevaan. Lisäksi treenausta on koko ajan varjostanut tunne siitä, että Tuuma ei edelleenkään ole ihan kunnossa. Sillä tuli uudelleen niitä virtsaamisvaivoja, eli pissa saattaa alkaa valumaan vaikka kesken treenin ja Tuuma menee sellaiseen sahapukkiasentoon. Kyse ei siis todellakaan ole mistään merkkailusta. Eturauhanenhan sillä on tutkittu jo moneen kertaan ja sen on todettu olevan kunnossa.

Reilu vuosi sitten Tuuma tippui rautatangon päälle ja jäi siihen roikkumaan sukukalleuksistaan. Sen jälkeen näitä pissivaivoja on aina silloin tällöin ilmennyt. Nyt siis olen melko varma, että Tuuma on edelleen jollain tavalla kipeä siitä kohdasta minkä silloin loukkasi ja onhan se saattanut vahingoittaa virtsaputkea ihan pysyvästikin. Kamalaa, jos Tuuma on koko vuoden ollut kipeä, ja minä olen sen kanssa vaan treenannut Nyt tilasin Tuumalle maanantaiksi ajan virtsateiden ultratutkimukseen. Jos siellä löytyy joku vaurio niin vihdoin saadaan hoidettua poika kuntoon!!! Siihen saakka treenataan vähän säästöliekillä, sen mukaan mitä poika jaksaa ja minkä oloiselta se tuntuu. Hemmetti kun olis joku eläinkuiskaaja ja tietäisi että onko Tuumalla kipuja vai ei, ja jos niin missä. Mutta on se nyt ollut treeneissä selkeästi väsyneempi kuin silloin ennen. Ja jotenkin se tekemisen riemu on vähän vähentynyt, kaikki on tuntunut enemmän vääntämiseltä. Vaikka vietikkäästihän tuo edelleen tekee, mutta se ilo on poissa. Jos joku nyt yhtään tajuaa mitä koetan selittää… Jos taas noissakaan tutkimuksissa ei löydy mitään, niin mä voin ilmoittautua hullujen huoneelle. Eilisen etsin netistä asiaan liittyviä juttuja, ja löysin ihmislääketieteen puolelta tällaisen artikkelin: http://journals.lww.com/co-urology/Abstract/1993/06000/Lower_urinary_and_genital_tract_trauma.7.aspx

Sydänsuruja

En sitten tehnytkään Tuumalle juhannuksen aikana kuin yhden jäljen ja sekin meni aika lailla päin ****. Syy miksi en tehnyt jälkiä enempää, oli se, että Myyllä oli to-pe tärppipäivät juoksussa ja Tuuma ei syönyt kunnolla ruokaansa edes kupista. Saattaa olla nuo Myyn juoksut muutenkin se syy, miksi tuo jälki nyt ei suju. Jännä kyllä, että sitten taas tottiksessa Tuuma on ihan normaali eikä ne juoksut haittaa. Kai se on niin vahvana sen päässä, että mitä tehdään, ettei ota häiriötä.

Mutta siis. Perjantaina olin tekemässä tottista Minnan kera (kiitos Minna kivasta seurasta!). Otin Tuuman kanssa seuraamista (koska se meni niin huonosti viikko sitten, kun oltiin kouluttamassa tulevia pk-tuomareita) ja noutokapulan pitoa.

Kentälle tulo otettiin ilmoittautumisen kera. Palkkasin Tuuman ilmoittautumisen jälkeen, kun lähdettiin liikkeelle. Siinä Tuuma oli hyvä ja korrekti eli ei sellaista sähläystä kuin aiemmin kokeissa. Kannattaa siis harjoitella aina silloin tällöin kokeenomaisesti. Sitten varsinaiseen seuraamiseen. Tuuma menetti paikkansa heti lähdössä, kun se lähti turhan vauhdikkaasti liikkeelle. Ei siis mitään isoa, mutta just sellainen paikka, että jos sen antaa tehdä sen niin koko seuraamisen harmonia kärsii. Puutuin aika voimakkaasti siihen sekä remmillä että laumavietin kautta eli suullisesti kielsin Tuumaa. Tämän jälkeen uudelleen liikkeelle. Tuuma oli aika lailla paineessa ja painoi mun jalkaa turkasesti, mutta ei enää edistänyt. Seurautin aika pitkään, että painaminen väheni ja viimein loppui ja siitä palkkasin koiran. Seuraava seuraamispätkä olikin sitten oikein loistava! Asento oli korrekti, painetta ja painamista ei enää ollut eikä takapääkään juuri auennut. Eli palaute toimi! Palkkasin melko nopeaan ja jätin seuraamistreenin siihen.

Noudoissa otin ensin pari kapulanpitoa. Huonoimmat hetket olivat selvästi parempia kuin aiemmin, mutta sitten taas toisaalta Tuuma ei missään vaiheessa pitänyt kapulaa tosi tiukasti. Kuitenkin hyvä, että ei missään vaiheessa myöskään tosi löysästi. Kun totesin että ote on mikä on, eikä se siitä muutu, palkkasin. Sama toisella kerralla. Ja mä olen jopa oppinut Mian neuvot, eli että irrotuksessa ei tehdä liikaa jännitettä vaan selkeä irrotus, ja sitten palkka edestä – ei sivulta. Sitten yksi liikkeenomainen nouto. Tuuma tuli oikealle inasen vinoon, sen tyypillinen virhe. Otin askeleen taaksepäin ja pyysin uudelleen tuomaan. Tällä kertaa asento oli suora ja siitä palkka. Perään otin yhden noudon, jossa palkkasin suoraan vauhdista vasemmalta puolelta. En tiedä auttaako tämä siihen vinouteen vai peräti aiheuttaa sitä, mutta ainakin se vahvistaa hyvästä tuontivauhdista.

Lauantaina tottisteltiin taas, ja otin pelkkää seuraamista. Itse seuraaminen oli nyt tosi hyvää! Pari kertaa takapää aukesi ja jouduin huomauttamaan, mutta pääosin työskentely oli erinomaista! Jotta ei olisi mennyt liian hyvin, päätin alkaa hioa samantien myös juoksusta seuraamista. Siinä sitten olikin odotetusti reippasti ongelmia. Juoksussa ikäänkuin koko pakka hajoaa ja touhusta tulee kauhean hektistä. Tuuma painaa, aukeaa ja poikittaakin, ei siis keskity kunnolla. Minna oli taas apparina ja sanoi miltä milloinkin näyttää. Muutaman kerran annoin Tuumalle palautetta joko nappaamalla kyljestä tai vaatimalla äänellä. Onneksi Tuuma tajusi, että mistä asiasta palaute tuli ja alkoihan se seuraaminen juoksussakin korjaantua. Ei se vielä mitään tosi kaunista ja harmonista ole, mutta siedettävää ja ennen kaikkea PALJON parempaa kuin aiemmin.

Koska seuraamista hinkattiin melko pitkään, en sitten ottanutkaan muuta kuin loppuun luoksetulon, josta palkkasin vauhdista.

Sunnuntaina tehtiin sitten jälki ja illemmalla Tuuma pääsi oikein yksityislenkille järven rantaan. Se kyllä nautti erityishuomiosta ja ahkerasti harvensi puustoa ja muuta kasvustoa rannasta. Mun työmies <3 Lenkillä Tuuman kanssa on kyllä ihanan helppo kulkea, kun se ei häiriinny yhtään mistään ja on ystävällinen kaikille. Tuumaa vois pitää ihan hyvin vapaana missä vaan, jos ei tarvis kunnioittaa sitä että monet ihmiset saattaa pelätä tuollaista isoa koiraa. Mutta mm. aidan takana räkyttävä terrieri ohitettiin tyynen rauhallisesti, hyvä että Tuuma edes viitsi vilkaista sitä räksyä. Samoin rannalla oli yksi muriseva koira, mutta ei Tuuma siitäkään piitannut. Ja Tuuma tulee pienestä vinkistä sivulle kulkemaan (jos menee vaikka autoja ohi) ja sitten kun sen vapauttaa niin ei lähde ryntäämään täysillä, vaan kuljeskelee siinä lähistöllä.

Kirjoittelen jäljestä vähän myöhemmin, kun korvista ei enää nouse savu

Ei kannata treenata…

Totesin näin metsäjäljen suhteen Olen nimittäin tehnyt nyt lähiaikoina Tuumalle 3 metsäjälkeä. Aiemmin en ole koskaan metsäjälkeä Tuumalle oikeastaan tehnyt eli ihan uus juttu. Ensimmäinen noista jäljistä meni ihan loistavasti. Hienoa ja tarkkaa jäljestystä, hyvää janatyöskentelyä (jana oli aika lyhyt näin aluksi) ja täydelliset keppien ilmaisut! Ajoin jäljen melko tuoreeltaan ja pituutta sillä oli noin 200 metriä.

Mutta sitten seuraavat jäljet ei menneetkään enää niin nappiin… Toka jälki oli ihan katastrofi. Pituutta sillä oli ehkä joku 150 metriä, keppejä 5 ja jana taas melko lyhyt eli jälki lähti n. 15 metrin päästä. Jälki tosin vanheni aika kauan, ainakin reippaasti yli puoli tuntia, mahdollisesti jopa yli tunnin. Tein ensin Tuuman kanssa esineruutua, jossa jouduin aika lailla painostamaan koiraa kun tuntui ettei ne esineet nouse. Tai eka nousi kyllä aika hyvin, mutta sen jälkeen alkoi ongelmat. Tuuma meni muutamaan otteeseen ihan esineen läheltä, mutta tuntui ettei se reagoinut millään tavalla. Muutenkin tysökentely oli vähän toisaikaista. Tuuma oli kaiken kaikkiaan tosi väsyneen oloinen. Kun vaikeuksia oli niin paljon, otin loppuun yhden esineen sillä tavalla että Tuuma näki kun kaveri vei sen alueelle. Tämänkin esineen löytäminen oli hankalaa! Ihan ennenkuulumatonta Kun tämä esine nousi, tein vielä yhden esinehaun siten että vein esineen Tuuman kanssa. Takaisin ihan alkeisiin siis. Halusin kuitenkin yhden ihan kunnon onnistumisen, ettei Tuuman motivaatio loppuisi hommaan ihan kokonaan sillä tosiaan jouduin sitä tosi rankasti painostamaan pistoille ja kielsin sitä, kunse yritti hakea minulta apua. Tuumalla on siis taipumusta tulla mun luokse, jos se ei löydä esinettä. Jos sen aina lähettää uudelleen siitä ja auttaa sillä tavalla koiraa, niin kohta se ei etsi ollenkaan itse vaan aina kyselee neuvoja. Viimeinen menikin sitten hyvin, löytyi heti ja palautus oli hyvä. En kerta kaikkiaan tiedä mikä Tuumalla oli, mutta se oli tuon esineruudun jälkeen ihan poikki. Ei se edes jaksanut leikkiä kunnolla. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi tajunnut lopettaa siltä päivältä ja jättää jälki ajamatta. Mutta mähän en ollut fiksu…

Tuuma lähti heti alusta saakka huonosti janalle. Kierteli ja kaarteli aika päämäärättömästi. Jäljen se nosti janalta hyvin, mutta lähti lompsimaan sitä nenä ylhäällä. Kulki siis suunnilleen jäljen mukaisesti, mutta ei siinä kyllä mistään varsinaisesta jäljestämisestä ollut kyse. Muutama keppi löytyi, mutta Tuuma ei ilmaissut niitä. Parin kepin yli Tuuma meni. Lopussa työskentely parani inasen, mutta kaiken kaikkiaan se oli kamalaa väsynyttä haahuilua. Jäljen jälkeen menin Tuuman kanssa lenkille, jossa näkyi että koira on oikeasti ihan loppu. Hyvä että Tuuma edes pysyi jaloillaan. Kävellessään se huojui ja oli ihan löysä. Järven rannalla Tuuma vähän piristyi kun valelin sitä vedellä, mutta oli se koko loppuillan ihan väsynyt. Kotiin päästyämme Tuuma nukkui koko illan ja vielä seuraavankin päivän se oli tosi rauhallinen.

En tiedä mistä tuo johtui. Kuumuus? Joku muu? Tuolloin lauantaina oli kyllä tosi painostava ilma ja illalla se ukkonen vihdoin tulikin. Mutta ei Myy ja Tuli kyllä siitä säästä tuolleen veteläksi menneet. Seuraillaan tilannetta…

Eilen sitten tein Tuumalle kolmannen jäljen. Oli hirveän vaikea tietää että millaisen jäljen sille tekisi, kun nuo kaksi edellistä suoritusta oli ihan toistensa vastakohdat. Päädyin tekemään melko lyhyen jäljen (noin 100 metriä) lyhyellä janalla (noin 10 metriä), 1 kulma, mutta 6 keppiä ja jälki vanheni 20 minuuuttia.

Tuuma lähti janalle tosi hyvässä mielentilassa ja reagoi jälkeen hyvin, mutta lähti takajäljelle. Annoin sen jäljestää takaisin polulle, missä sillä meni aika lailla pasmat sekaisin. Tuo olisi pitänyt suunnitella itse tarkemmin, että miten tuossa tilanteessa toimii. Nyt vaan pidin tyhmänä liinasta kiinni ja katselin kun koira pyörii epätietoisena. Vihdoin tajusin ottaa Tuuman hallintaan ja menin lähettämään sen uudelleen janalle. Tällä kertaa Tuuma meinasi mennä ensin jäljestä yli, mutta kun vähän pidätin liinasta se nappasi jäljestä hajun ja lähti oikeaan suuntaan. Tarkoitus ei ollut liinasta ohjata Tuumaa jäljelle, vaan enemmänkin hidastaa sitä että se keskittyisi paremmin, sillä tällä toisella lähetyksellä se ei enää mennyt niin tarkasti. Kun Tuuma sitten pääsi jäljelle oikeaan suuntaan oli työskentely pääosin tosi hyvää. Ei ehkä ihan niin intensiivistä kuin silloin ekalla kerralla, mutta kuitenkin nenä maassa ja Tuuma selkeästi teki töitä ja tiesi mitä on tekemässä. Muutama eka keppi meni siten, että Tuuma selkeästi reagoi niihin mutta ei muistanutkaan kuinka kepit ilmaistaan. Eli se saattoi pyöriä siinä kepin ympärillä, kuopia maata ja parilla kepillä se otti kepin suuhun. Pari kertaa käskin Tuuman sitten maahan, kun se oli ensin itse reagoinut keppiin, mutta se ei tuntunut tuottavan tulesta. Seuraavilla sitten odotin että Tuuma keksii itse mennä maahan. Jos Tuuma otti kepin suuhun, käskin sen irroittaa ja istten taas odotin oikeaa toimintaa. Kaksi viimeistä keppiä ilmaistiinkin sitten tosi hyvin, kun Tuuma taas muisti mitä piti tehdä. Aivan jäljen lopussa oli polun ylitys, joka oli Tuumalle hirmu vaikea. Ensin se lähti seuraamaan polkua, mutta kun vaadin siltä liinasta tarkkuutta, se palasi takaisin jäljen kohtaan mutta jäi siihen polulle pyörimään. Jouduin auttamaan Tuumaa sen verran, että näytin vähän kädellä suuntaa ja sanoin uudelleen “jälki”. Sitten Tuuma tajusi jatkaa jälkeä polun yli. Onko kellään ehdotuksia miten noita polun tai ojan ylityksiä kannattais treenata, jos koira ei itse keksi jatkaa polun yli? Nyt mulla oli keppi melkein ylityksen jälkeen, että koira saisi ylityksestä vahvistuksen nopeasti, mutta jos se ei omaehtoisesti sitä ylitystä tee… Ehkä tarvitaan vaan toistoja ja rutiinia. Ja olihan tuo melko vaikea muuttuja, kun ajattelee että tämä oli vasta Tuuman kolmas jälki.

Onneks nyt tulee juhannus, niin ehtii tehdä paljon jälkiä Ja esineruutua pitäs kanssa *huokaus* Onneks haku ja tottis on nyt sujuneet edes kohtalaisen hyvin.

Lenkkeilyä

Kävimme eilen kaverini kanssa juoksemassa sellaisella vanhalla kuntopolulla, jonka kunnossapito on tainnut vähän jäädä. Alusta oli kuitenkin tosi mukava juosta. Sopivan pehmeä, mutta ei kuitenkaan upottava ja sää oli mitä parhain juoksua ajatellen: kostea, mutta ei kylmä. Mukana vapaana kirmailivat Tuuma ja Tuli.

Tuli on kyllä aika mahdoton, kun sen pitää aina juosta täysillä ainakin 100 metriä edelle. Kyllä se sitten jossain vaiheessa jäisi odottelemaan tai tulisi takaisin muun porukan matkaan itsenäisestikin, mutta pakko se on aina huutaa takaisin, kun ei tiedä jos sieltä mutkan takaa tulee muita lenkkeilijöitä niin ei viitsi heitä säikytellä tai häiritä. Tylsää, että joutuu koko ajan komentamaan koiraa. Tuolla tosin ei tullut vastaan kuin parit maastopyöräilijät, joten siinäkin mielessä oli mukava paikka mennä. Kuitenkin Tuli joutunee taas ens kerralla vetovyöhön. Tuuma juoksee aika hyvin minun lähiympäristössä. Tosin nyt sitä olisi kiinnostanut hakea pari paistia pellolla olevista linnuista, mutta tyytyi vain katselemaan, kun käskin antaa olla.

Itselle lenkki oli melko kevyt, mutta kuitenkin hien hyvin pintaan nostava aloitus kuntoilulle. Pojat kyllä pinkoivat edestakaisin risteilleessään varmaan 3 kertaa sen matkan ja paljon nopeammin mitä minä ja kyllä niillä olikin kieli polvissa, mutta tuskin tuo kuitenkaan niillekään mikään raskas lenkki oli. Enemmän siis vauhtikestävyyttä  kuin peruskuntoa harjoittava lenkki. Sitä peruskuntoakin pitäisi kyllä pitää yllä, mutta itse en jaksa kyllä juosta niin pitkiä lenkkejä enkä tykkää veidä koiraa niin tasaisen tappavaa tahtia (tarkoittaisi siis että koira on kytkettynä, eikä vedä)…

Juoksemista

Tuuma on muutaman päivän kuluessa alkanut vaikuttaa selkeästi pirteämmältä ja ruokahalu on kova. Tuo viittaisi siihen, että joku lääkkeistä auttaa. Vahvin veikkaus on matolääkitys, sillä eturauhasen toiminta/testosteronin määrä tuskin kuitenkaan olisi vaikuttanut niihin veriarvoihin. Tuuman 5 päivän matokuuri loppuikin eilen. Ja viimeinen Stronghold menee niskaan tänään.

Koska Tuuma oli ihan normaalin oloinen, uskalsin ottaa sen mukaan juoksemaan perjantaina lenkille meidän futisjoukkueen kanssa. Tosin Tuuma sai juoksennella vapaana Myyn kanssa ja vain Tuli oli vetovyössä kiinni. En tiedä paljonko kilometrejä tuli, mutta puolen tunnin lenkillä oltiin, jonka jälkeen koirien jäähdyttely kävellen ja koirat autoon mun futistreenien ajaksi. On kyllä kätevää, kun pystyy yhdistämään noita kahta harrastusta. Tietysti kuumalla ilmalla tuo ei ole mahdollista.

Myös tänään aiotaan mennä juoksulenkille. Luultavasti en laita yhtään koiraa nyt vetovyöhön, vaan hölkötellään vapaamuotoisesti jonkun kolme varttia. Tuumaa ja Tulta kysyttiin canicrossin SM-kisoihin, joten täytyy muistaa pitää huolta niiden kunnosta Pyöränkin kanssa pitäs päästä lenkkeilemään, mutta pyörässä on etukumi tyhjä enkä ole saanut aikaiseksi mennä huoltsikalle sitä täyttämään. Aika saamatonta touhua…

Eilen meillä oli taas hakutreenit. Otin Tuumalle ilmaisutreenin samaan tapaan kuin viimeksi eli ukot melko lähietäisyydelle ja kaikkeen häiritsemiseen ja tökkimiseen nollatoleranssi. Palkka tulee joko siitä, kun Tuuma kohdistaa haukun palkkaan TAI haukkuu sopivalla etäisyydellä eli vähintään kädenmitan päässä ukosta.

Ekalla ukolla sattui aika ikävä homma, kun ukko jostain syystä käski Tuuman maahan! No kyllähän poika meni maahan ja minä ihmettelin että miksi se niin teki, eikä aloittanut haukkua. Asia selvisi kun kysyin maalimieheltä. Toisella ukolla Tuuma sitten oli vähän hämmennyksissä, mutta aloitti kuitenkin haukun. Tuuma haukkui koko ajan hyvän etäisyyden päässä, mutta katsoi kuitenkin ukkoa naamaan eikä palkkaa. Hyvä suoritus kuitenkin, erityisesti ottaen huomioon aiemmalla ukolla sattuneen sekaannuksen. Viimeisellä ukolla myöskin aika ok, vaikka taaskaan Tuuma ei kohdistanut haukkua palkkaan mutta pysyi sopivalla etäisyydellä.

Kohta meidän täytyy kyllä taas edetä harjoituksissa, jos meinataan ennen syksyä harjoitella muutakin kuin haukkumista, mutta kyllä tuo tekisi mieli jäädä hinkkaamaan ihan idioottivarmaksi toiminnaksi.

Tuuma Virtalan Suvin kuvaamana sunnuntaina Kärkölässä IPO MM-karsintojen yleisönä

Jotain vikaa

Keskiviikkona sain Tuuman labrojen tulokset. Muutamassa veriarvossa on pieniä muutoksia eli ihan kunnossa poitsu ei ole. Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa mikä Tuumaa vaivaa, koska arvojen heitto voi kuulua niin monen eri sairauden oireistoon. Aletaan siis selvittää asiaa sulkemalla ensin muutamia mahdollisuuksia pois. Ensinnä tarkistetaan ruokintaa. Sainkin hyviä vinkkejä, miten parantaa ruoan imeytyvyyttä. Lisäksi 5 päivän madotuskuuri Axilur, punkkihäätö Bayvantic ja Stronghold. Katsotaan onko näillä mitään vaikutusta. Joka tapauksessa kuukauden kuluttua tehdään uudet verikokeet. Jos arvoissa on yhä poikkeamaa, tehdään lisää kokeita.

Tuumalle ei määrätty mitään erityistä lepoa, mutta ajattelin olla treenaamatta kauhean rankasti ettei suorituksiin tule virheitä sen takia että koira ei ole ihan kunnossa. Eilen otettiin tosi kevyt hakutreeni tai oikeastaan vain ilmaisua. 2 ukkoa, joilla molemmilla palkka näkyvissä. Palkka haukun kohdistamisesta palkkaan ja nyt käskin kieltämään myös palkan tökkimisen. Ekalla ukolla Tuuma tökki palkkaa ja ohjeiden mukaisesti tuli kielto. Tuuma hölmistyi vähän, mutta jatkoi sitten haukkua korrektisti josta sitten tuli palkka. Loistavaa! Toisella ukolla Tuuma ei tökkinyt palkkaa, mutta ei kuitenkaan selkeästi kohdistanutkaan haukkua siihen. Maalimies odotti jos Tuuma olisi kohdistanut, mutta kun se ei sitä tehnyt niin palkka tuli ylipäätään korrektista haukusta. Pääasia että Tuuma ei häiritse ja etäisyys on ok. Oikein hyvä mieli jäi treenistä ja minusta Tuuma olikin ihan hyvässä mielentilassa.

Hakutreenin jälkeen kävin tekemässä pienen esineruudun. Esineinä pieni kangaspala ja kuminen rinkula. Tuuma lähti etsimään hyvällä asenteella ja kumirinkula löytyikin pian. Luovutus ok. Sen sijaan kangaspala ei meinannut nousta millään. Mulla meinas itsellä palaa jo käämit, kun luulin että Tuuma ei taas malta tarkentaa. Menin syvemmälle ruutuun lähettämään, jotta näkisin kunnolla miten Tuuma työskentelee. Alue oli nimittäin melko pusikkoinen. Lopulta Tuuman löytäessä kangaspalan se tarkensi nopeasti ja toi hyvin mulle. Näytti kyllä siltä ettei se aiemmin ollut vaan saanut siitä hajua. Ihan mahdollista, sillä melko kova sade varmasti painoi hajua maahan. Pitäisi vaan uskoa siihen koiraansa eikä hermoilla. Onneksi Tuuma ei kauheasti paineistu, vaikka mulla alkais mennä hermo. Itse asiassa Tuuman kanssa treenatessa ei ole kyllä kovin usein tarvinnut ollakaan pinna kireällä.

Lääkärissä

Kävin Tuuman kanssa tänään lääkärissä, koska poika on minusta koko kevään ollut hieman vaisu ja väsynyt treeneissä nopeammin kuin aiemmin. Eihän sillä välttämättä mitään ole, mutta tuleepa tutkittua niin voi jatkaa treenejä hyvillä mielin. Tutkimuksissa ei ainakaan toistaiseksi havaittu mitään erikoista, paitsi että Tuuma on pari kiloa laihtunut marraskuusta. Huomenna kuulen veri- ja virtsakokeiden tulokset.

Hakutreeneissä ollaan tehty pääasiassa vain ilmaisutreenejä aika lyhyillä matkoilla. Haku tuntuu jotenkin tökkivän, eikä onnistumisia kauheasti tule. Toisaalta Tuuma on kyllä taas alkanut kohdistaa haukkua melko hyvin palkkaan, mutta muuten suoritukset on vähän niin ja näin. Välillä pistojen mallissa on vikaa, välillä Tuuma ei oikein haista, välillä haukun aloittaminen kestää kauan, välillä haukku katkeilee…

Tottiksessa on keskitytty tekemään Mian neuvojen mukaisesti kapulan pitoa ja se onkin sujunut aika hyvin. Olen edelleenkin yrittänyt pitää pitoajan aika lyhyenä, mutta enää Tuuma ei välttämättä tarvitse käden tukea leuan alla. Hyvä! Tänään taas tottistellaan, katsotaan millainen poika nyt on.

Nyt tarvittais lomaa

Hetken aikaa on tuntunut siltä, että koirien treenaaminen ei innosta. Varsinkaan tottis, kun tuntuu ettei siinä pääse ollenkaan eteenpäin ja suoritukset vain menee huonompaan suuntaan. En nyt sitten olekaan treenannut tottista mitenkään hirveästi. Kokeiden jälkeen otettiin muutama “kurinpalautus”treeni ja viime viikonloppuna olimme Hauholla Kutinan-leirillä Mia Skogsterin opissa. Mia oli jälleen kerran aivan loistava.

Noissa kurinpalautustreeneissä pyrin simuloimaan mahdollisimman kokeenomaisen tilanteen eli jos mahdollista, ihmisiä ja toinen koirakko paikalle, ilmoittautuminen jne. Ei Tuuma näissä treeneissä ollut kuitenkaan ihan samalla tavalla pois käsistä kuin kokeissa, kai se jotenkin sen vaistoaa että nyt pystyn puuttumaan sen toimintaan. Kentälle tulot ja ilmoittautumistilanne meni siis melko hyvin. Tosin puutuin aika pieniinkin rikkeisiin eli vaadin aika täsmällistä sivulla tuloa ja tarkkaavaisuutta. Tulevaisuus sitten näyttää, että onko tuo tiukka hallinta oikea ratkaisu vai ei.

Koska kokeissa noutokapulat ovat kovasti vetäneet Tuumaa puoleensa, seuraamisen aikana niitä sitten heiteltiin siellä ja täällä ja huudeltiin käskysanoja. Ekassa treenissä Tuuman kontakti tippui ja katse seurasi lentäviä kapuloita, mutta puutuin siihen ärähtämällä ja hihnapakotteella. Tämän jälkeen Tuuma edelleen reagoi kapuloihin, mutta yritti kuitenkin olla kontaktissa. Lopuksi pääsimme siihen tilanteeseen, että enää Tuuman silmät liikahtivat, mutta pää pysyi oikeassa asennossa eikä seuraaminen herpaantunut. Palkkasin Tuuman siitä. Melko stressaava harjoitus koiralle, kun on hirveästi ärsykkeitä, mutta pakko tuo asia oli tehdä selväksi koiralle, ettei niihin kapuloihin pidä kiinnittää huomiota ennenkuin kapula on mun kädessä ja ollaan menossa noutoliikkeeseen. Toisella kerralla Tuuma oli huomattavasti parempi, kontakti ei tippunut kunnolla kertaakaan. Tosin häiriökin oli vähän helpompi, kun noutokapuloita heiteltiin hieman kauempana. Luulen kuitenkin, että asia meni perille.

Mian opissa treenattiin myös noutokapulan pitoa. Tuuma läähätti jostain syystä tosi paljon, joten ote oli koko ajan melko huono. Kyllä Tuuma läähättää aina kiihtyessään/meidän treenatessa, mutta ei nyt ihan noin paljon. Päädyimme siihen, että tuen toistaiseksi kädellä Tuuman leuan alta, jotta saadaan onnistuneita suorituksia ja pääsen palkkaamaan. Muuten koira ei voi ymmärtää, että mitä siltä halutaan. Hyviä pointteja Mialta oli mm:

- toimi nopeasti, mutta ei hätäisesti. Älä jää pitämään kapulasta kiinni, kädet vain käyvät kapulan luona. Kädet eivät makaa kapulalla myöskään ennen irrotusta

- puuttuessasi koiran otteeseen, älä ota kapulan päistä kiinni vaan keskeltä. Näin koiralle on selvää, että kapulaan tarttuminen päistä ennen irrotusta ei merkitse sitä että se olisi tehnyt huonosti

- treenissä ei tarvitse olla montaa toistoa. Mieluummin useampana päivänä ja lyhyt treeni. Jos treeni onnistuu, yksikin toisto riittää. Saman asian hinkkaaminen saattaa tehdä koiran epävarmaksi

Hakupuolella ollaan treenattu hiljaksiin. Nyt lähinnä vain ilmaisua. Yritän työstää ensin tuon ilmaisun hyväksi (tarpeeksi etäisyyttä & kestoa) ja sen jälkeen aletaan taas työstää etsintää, pistojen mallia yms. Tällä hetkellä työskentelyssä on paljon pientä viilattavaa, mutta ei mitään isoa ongelmaa.

Tein leirillä myös yhden esineruututreenin, joka meni kyllä tosi huonosti. Tuuma hakeutui jatkuvasti alueelta ulos (paikalla oli edellisenä päivänä ollut hakurata, olisiko sen jäljiltä siellä ollut joku haju joka veti puoleensa). Muutaman kerran Tuuma sai hajun esineestä, mutta jätti tarkentamisen kesken kun esine ei löytynyt heti ja lähti etsimään kauempaa. Tähän pitää keksiä jotain. Minusta itse motivaatio on kunnossa, mutta jollain tavalla koira on epävarma siitä että mitä se on etsimässä. Lähiesineen yli se juoksi monta kertaa eli etsintäpistolle lähtiessä ei nenä vielä ole auki. Haetutin yhteensä 3 esinettä. Luovutukset olivat ok.

Muutaman kerran ollaan tehty myös jälkeä pellolla. Siinä Tuuma on ihan super! Kulmat on sille vielä vaikeita ja niissä vielä vähän hakee, mutta hirmu tarkasti se jäljestää ja on tosi motivoitunut. Menee myös namittomilla askelilla hyvin. Saimme palautetta leirillä, että saan vähentää ruokaa jäljeltä aika reippaasti. Tuuma olisi kuulemma hyvä erikoisjälkikoira. Harmi vaan että mua itseä ei se laji kiinnosta.

Hups…

Päivitykset on jääneet tekemättä aika tehokkaasti. Eilen käytiin taas Tuuman kanssa hakukokeessa. Jälleen tuloksena oli HK3, 1-tulos ja 1. sijoitus!!! Tosi mahtavaa!!!Tämän seurauksena Tuumasta tuli käyttövalio ja tulokset on myös kasassa SM-kisoihin osallistumista varten. Pisteitä tuli tottiksesta 95p, henkilöetsinnästä 159p ja esineiltä 24p. Yhteensä siis 278p.

Eilen olin vielä aika lailla pettynyt meidän suoritukseen, koska se ei todellakaan ollut mitään kauhean tyylikästä. Mutta kaikki ukot löytyi eikä tottiksessa tullut liikevirheitä, joten eiköhän tuo suoritusvarmuus ole pääasia ja iso ilon aihe. Meillä on vielä monta kuukautta aikaa hioa suoritusta ja löytää taas se hyvä vire ja intensiteetti. Tottiksessa ei siis mitään isoja virheitä tullut. Tai no isoin taisi olla se, että Tuuma paikallamakuussa kääntyi suorittavaan koiraan päin. Ei siis varsinaisesti noussut paikalta ja oli samassa tolpan kohdalla, mutta rintamasuunta oli kentälle päin. Muutoinkin tottiksessa oli samaa vallattomuutta kuin edellisessä kokeessa. Tosin nyt ei aivan niin paljon eli treenaus tässä välissä (vaikka ei paljoa ehditty tekemäänkään) on tuottanut tulosta. Suurimpia vaikeuksia oli liikkeiden välissä, Tuuma olisi halunnut koko ajan mennä kapuloille tai siinä alussa treffaamaan suorituskaveria. Kun lähdettiin tekemään seuraamista, se oli jo ihan ok suorittamista – huomattavasti parempaa kuin parin viikon takaisessa kokeessa. Ainut pimeä hetki tuli henkilöryhmässä joka oli melko lailla esteiden luona. Tuuma alkoi vilkuilla esteitä että jos vaikka pääsisi jo suorittamaan noutoja ja seuraamispaikka vähän seilasi. Tähän pitää ehdottomasti puuttua treeneissä!

Jäävät meni ok. Noudotkin omalla suoritustasolla. Parannettavaahan niissä on paljon, mutta olen tyytyväinen koesuoritukseen, koska se oli täysin tasomme mukainen. Eteenmeno oli hyvä, joskin Tuuma olisi voinut mennä nopeammin maahan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että Tuuma ylipäätään meni maahan, sillä nyt on tehty lähiaikoina melkeinpä ainoastaan eteenmenoja ilman tuota maahanmenoa ja panostettu siihen määrätietoisuuteen ja suoruuteen. Ilon aiheita tottiksessa oli se, että kaikki asiat mitä ollaan nyt viime viikkoina hinkattu, olivat selvästi tuottaneet tulosta! Esim. istumaan nousua paikallamakuun jälkeen ja eteenmenon jälkeen, nyt ne olivat hyvät ja korrektit ilman turhia pomppuja! Samoin seuraamisen rytminvaihdot menivät paljon paremmin kuin edellisessä kokeessa, Tuuma piti paikkansa koko ajan, joskin se juoksussa painaa inasen.

Kaiken kaikkiaan ihan ok suoritus siis, vaikka vielä eilen tuntui ihan epätoivoiselta saada tuo koira taas kunnolla hanskaan.

Henkilöetsintä oli myös kokonaisuudessaan ok, ukot löytyivät helposti. Ilmaisu oli hieman katkonaista kahdella ukolla, mutta se oli odotettavissakin kun edellisestä kokeesta oli niin vähän aikaa. Ekasta ilmaisusta tuli 9p, toisesta 10p ja viimeisestä 8p. Minusta oikeudenmukaiset arviot. Se mikä hakumetsässä yllätti, oli Tuuman työskentely. Se oli melko väsyneen oloinen, mutta sitten kuitenkin toisaalta teki hemmetin laajoja pistoja ja työskenteli voimakkaasti eteenpäin. Yleensähän sen ongelma on ollut etenemättömyys ja neulapistot, mutta nyt poika tarkisti välillä reilun 50 metrin pituisia alueita. Mulla oli lieviä vaikeuksia saada Tuumaa välillä etenemään suoraan, kun se tahtoi oikoa eteenpäin. Sen kyllä huomasi selkeästi kokeen kuluessa, että tähän pystyy vaikuttamaan paljon sopivalla lähetyspaikan valinnalla.

Kaiken kaikkiaan kiva rata, jossa oli suora keskilinja ja aika paljon ojia. Ojien ylitykset eivät sinänsä olleet Tuumalle ongelma, mutta se pysähtyi juomaan poikkeuksellisen usein. Minusta se ei ollut mitään sijaistoimintaa, vaan koira oli ihan selkeästi uupunut ja janoinen. Kummallista. Oli tosi vaikea miettiä omaa ohjausta kun koira oli ihan erilainen kuin tavallisesti. Ei se nyt kuitenkaan ihan pieleen mennyt, kun kaikki ukot löytyi. Pyrin ohjauksessa korjaamaan omaa virhettäni lähettää koiraa liian tiuhaan. Eli nyt etenin melko paljon keskilinjalla (mihin vaikutti myös Tuuman isot pistot). 200 metrin kohdassa meillä tais olla vielä 9 minuuttia aikaa jäljellä ja 2 ukkoa jo löytynyt…

Esineillä sama väsymys työskentelyssä jatkui. Esineet kuitenkin löytyivät ja kahdella ensimmäisellä palautukset olivat korrektit. Tuuman tuodessa kolmatta esinettä aika loppui. Minä tyhmänä käännyin katsomaan tuomaria, kun en tiennyt miten tuossa tilanteessa tulisi toimia. Tuuma sitten meni hämilleen mun käytöksestä, tiputti esineen ja jäi seisomaan alueelle kesken matkan. En tosiaan tiennyt mitä tehdä, joten nostin esineen alueelta. Tämän  vuoksi sitä ei hyväksytty löydetyksi! Voi kettu kun olisi osannut toimia oikein! Nyt mä muistan ikuisesti, että koira saa tuoda löytämänsä esineen ja esineestä saa pisteet  jos löytö tapahtui ennen ajan loppumista.