PPK:n pelastuskurssikarsinnoissa

Lauantaina oltiin Tuuman kanssa Pirkanmaan Pelastuskoirien alkeiskurssikarsinnoissa raunioradalla. Lopputulemana se, että Tuuma pääsi treenailemaan pelastuskoiraksi ja aloitamme raunioilla tiistaina 29.4.

Testiin kuului osa-alueina pimeä huone (samaan tyyliin kuin luonnetestissä), raunioilla liikkuminen, ketteryysrata (sisälsi kiipeilyä erilaisilla alustoilla), leikkiminen, luoksepäästävyys, laukauspelottomuus ja tottelevaisuus.

Tuuma oli kaikissa paikoissa oma rento itsensä. Ainoastaan vuoron odottaminen oli rasittavaa, kun Tuuma bongaili koko ajan ihania naisia. Varsinkin eräs kiukkuinen terrierityttö oli Tuuman mielestä aivan ehana. Pimeässä huoneessa tosin kesti ennen kuin Tuuma löysi mut. Ensin se löysi testin “tuomarin” ja oli mielestään duunin tehnyt ja jäi odottamaan palkkaa. Kun mitään ei tapahtunut, jatkoi Tuuma tovin päästä huoneen tutkimista (lähinnä ryntäilemällä ympäriinsä) ja lopulta se huomasi minut siellä nurkassa. Siitähän pileet sitten alkoi ja Tuuma innostui jopa hyppäämään vieressäni olleen pöydän päälle ja siitä sitten minun päälle. Vaikein osuus oli siis päästä huoneesta pois innostuneen malinoisin kanssa…

Raunioilla Tuuma liikkui kuin ei mitään. Useimmiten meni mun edellä sillä aikaa kun itse koetin äheltää esteiden yli. Myös verkon päällä Tuuma käveli luontevasti. Samalla tavalla meni ketteryysrata. Siinä jouduin välillä käskyttää Tuuma odottamaan mua ja ohjaustani, ettei se olisi vain hompsottanut sitä läpi tai loikannut kesken pois. Yllätyin kyllä siitä, että Tuuma malttoi kuitenkin itsekin vähän katsoa mihin astui.

Leikkirastilla oli valitettavan pieniä patukoita, joten Tuuman kanssa leikkiminen oli vähän hankalaa, koska se korjailee otettaan aika ahkeraan. Onneksi selvittiin ilman reikiä testaajassa. Selväksi kuitenkin tuli, että Tuuma tykkää leikkiä, eikä ole väliä kenen kanssa. Lähtiessämme minulta kysyttiin, että onko Tuuma sosiaalinen väkijoukoissa. Onhan se, sosiaalinen ja erittäin varma, mutta ilmeisesti antoi leikissä vähän dominoivan vaikutelman (?).

Laukauksiin Tuuma ei reagoinut millään tavalla, oli lähinnä sitä mieltä että pitäis tehdä jotain, eikä nököttää siinä aukiolla. Luoksepäästävyydessä Tuuma oli hieman enemmän kiinnostunut juoksuisten narttujen hajuista eli ei itse heti singahtanut vieraiden luokse, mutta antoi toki koskea ja eväät kelpasi. Toisaalta ihan hyvä, että Tuuma ei ollut normaali itsensä, koska muuten se olisi saattanut kaataa testaajat nojaamalla ja pussaamalla. Nyt pojasta jäi hieman hillitympi kuva Se oli hauska huomata, että Tuuma tarjosi välittömästi maahanmenoa, kun huomasi eväät. Sillä on siis hyvin iskostunut takaraivoon pentuajan makkararingit, joissa sen piti mennä ensin maahan ennen kuin mitään tapahtui. Tottiksessa saatiin tehdä vapaamuotoisesti mitä vaan. Otin vähän seuraamista, maahanmenon, istumisen ja luoksetulon. Jäävät liikkeet oli Tuumaksi tosi hitaita, mutta seuraaminen ihan ok. Luoksetulossa Tuuma jäi toooodella kauas. Sitä siis hinkataan paljon ja paljon ja paljon. Pääasia kuitenkin, että vakuutettiin testaaja Tuuman tottelevaisuudesta.

Kaiken kaikkiaan tosi hauska päivä sekä koiralle että ohjaajalle, vähän kuin olisi huvipuistossa käynyt

~ kirjoittanut tuuma on huhtikuu 28, 2008.