Tuuma on jäljellä SUPERhieno!
Tänään päätin aloittaa uuden jälkisarjan. Tarkoitus on tehdä jälkeä ainakin viitenä päivänä peräkkäin. Edellisesti sarjasta on reilusti yli viikko, joten vähän jännitti että kuinka Tuuma oikein tauon jälkeen menee. Odotin myöhäiseen iltaan, että oli vähän viileämpää. Alustana yönkostea nurmi, tuulta ei juurikaan.
Koska en tiennyt yhtään, että millainen vauhti Tuumalla olisi, päätin laittaa jäljelle paljon ruokaa (=joka askeleelle, ja välillä jackpotteja joukkoon), mutat toisaalta 2 ysikympin kulmaa, jotta tarvittaessa pääsen puuttumaan Tuuman epätarkkuuksiin. Tuumallahan on vasta kerran aiemmin ollut jäljellä kulma, joten nämäkin jännitti, että kuinka pojan käy. Pituutta jäljellä oli reilu 100 metriä mun onnettoman arviointikyvyn mukaan.
Minun suureksi hämmästykseksi ja yllätykseksi Tuuma lähti jäljen alusta asti työskentelemään sopivalla vauhdilla, vireellä ja tarkkuudella. VAU! En olisi uskonut, että se viimekertainen voimakas puuttuminen olisi vaikuttanut näin hyvin ja vielä pysynyt muistissakin. Tuuma teki todella hyvällä vietillä töitä, mutta silti intensiivisesti ja tarkasti. Kävi läpi joka askeleen. Koko jäljen aikana puutuin liinasta vauhtiin vain pari kertaa ja näilläkin aika pieni huomautus riitti.
Ensimmäiseestä kulmasta Tuuma meni noin 20cm yli, pysähtyi etsimään jälkeä ja löysi kulman. Hienoa!!! En olisi uskonut että voi edes mennä noin hyvin. Toisella Tuuma meni vähän enemmän yli, mutta huomasi kyllä selkeän eron kun Tuuma ei ollut jäljellä. Koko ajan se etsi jälkeä uudelleen, mutta ei itsenäisesti tajunnut pysähtyä. Tuuman mentyä noin metrin jäljestä ohi, vaadin siltä liinalla tarkkuutta, jonka jälkeen Tuuma palasi hieman takaisin päin, etsi taas jälkeä ja löysi kulman. Minusta tämäkin onnistui hyvin, Tuuma toivottavasti oppi että jäljen “kadotessa” pitää pysähtyä tai palata taaksepäin. Siitähän se nyt sai vahvistuksen ja kuitenkin itsenäisesti etsi jäljen uudelleen ja lähti sitä seuraamaan. Jäljestäminen oli loppuun saakka hyvää. Ihana Tuuma <3
Jäljen jälkeen lähdimme koko perheen voimin pyöräilemään. Se oli oikeastaan Tulen ihka ensimmäinen pyörälenkki, joten vauhti piti sovittaa nuoren miehen mukaan. Ensin mentiin kävellen noin kilometri, jonka jälkeen nousin pyörän selkään. Maastona oli vaihtelevasti pururata/metsäpolku/soratie. Ajelin koirat vapaana omassa tahdissa juosten noin nelisen kilometriä, jonka jälkeen pysähdyttiin hetkeksi lammen rantaan, missä koirat pääsi viilentämään itseään. Jatkoimme vielä kilometrin verran pyöräilyä, jonka jälkeen hyppäsin satulasta ja kävelin koirien kanssa lopun matkaa. Todella hyvin Tuli jaksoi koko lenkin, Tuumallehan tämä oli helppo reissu. Huomasi kyllä selkeästi, että sillä on näistä koirista selkeästi paras kunto ja juoksutekniikka. Tosin Tuuma olisi ilmiselvästi halunnut vetää, alussa se kohelsi pyörän vierellä hyppien. Eiköhän me päästä se vetolenkkikin pian heittämään.
Jätä kommentti