Urheilua ja hierontaa, mitä muuta mies voisi toivoa…
Perjantaina päästiin koirien kanssa ihan uudella porukalla hakumetsään jo päiväsaikaan. Tosi hieno homma! Pääasiassa ajattelin treenata Tulen kanssa, koska sille on helpompi ohjeistaa maalimiestoimintaa. Tuuman kanssa taas pitää olla niin tarkkana palkkauksissa, että se voi olla vaikeaa jos ei ole koskaan nähnyt aiemmin kyseistä koiraa. Kuitenkin treenattuamme kaikki muut koirat, ryhmäläiset olivat sitä mieltä että voisin ottaa treenin myös Tuumalla. En ollut varannut sille palkkoja, mutta autossa oli onneksi patukka mukana.
Päätin ottaa vain kaksi ukkoa, koska oltiin kuitenkin vähän ylimääräinen koirakko ryhmässä ja toiseksi palkkojakaan ei olisi ollut enempään. Ekan päätin ottaa kokeenomaisesti, eli menen itse ilmaisevan koiran luo, otan haltuun ja tullaan keskilinjalle yhdessä ilman että koiraa palkitaan. Toiselta ukolta Tuuman oli määrä saada suht nopeasti muutaman hyvän haukun jälkeen palkka. Oletusarvona oli että haukku on huonompi, kun alla on yksi palkaton ukko.
Tuuma oli tosi kovassa vireessä, suorastaan hektinen, alueelle tullessamme. Luulen sen johtuvan siitä, että se näki muiden koirien treenit autosta ja varmaankin kiihdytti siellä itseään. Seuraavalla kerralla auto kyllä pitää parkata siten, ettei alueelle ole suoraa näköyhteyttä.
Lähetin Tuuman pistolle, kun se lähetyksessä hieman ensin rauhoittui keskittymään. Tuuma teki ihan hyvän piston. Tosin se kaarsi hieman eteenpäin ennen viittäkymppiä, mutta luulen että se sai siihen kohtaan hajun ukosta (joka ei siis ollut aivan etukulmassa, vaan noin 15 metriä siitä eteenpäin). Koira teki siis aivan oikein, itselle vaan meinasi tulla epäusko, kun kuvittelin ukon olevan aivan kulmassa. Taas pitäisi vaan luottaa paremmin koiraan.
Haukut kuulosti olevan ihan jees. Parantamista on vielä, mutta nuokin oli ihan kelvolliset. Tuuma ei tällä kertaa kauheasti edes vilkuillut mua, kun lähestyin ukkoa. Sen sijaan Tuuman käytös ukolla yllätti täysin. Ensinnäkin se haukkui tosi lähellä, paljon lähempänä vielä mitä tavallisesti. Vaikka se nyt ei varsinaisesti töninyt ukkoa, niin kyllä takissa oli hieman kuolajälkiä eli kyllä kuono oli sen verran lähellä, että sylki roiskui takille saakka. Kun käskin Tuuman sivulle, se kyllä tuli, mutta tärisi siihen malliin että se sai tosissaan tehdä hermojensa kanssa töitä että kykeni tottelemaan käskyä. Keskilinjalle siirtyminen olikin sitten jo helpompi. En keksi tuohon Tuuman poikkeukselliseen tilaan mitään muuta syytä kuin sen, että se autossa veti itsensä ihan kaameille ylikierroksille. Koska vieraita maalimiehiä meillä on tosi usein, eikä Tuuman käytöksessä ole tutuilla ja vierailla ollut juuri eroa.
Ekan ukon haettuaan Tuuma hieman rauhoittui ja odotin mielenkiinnolla, että mitä seuraavalla ukolla tapahtuu. Tuuma lähti sinnekin nopeammin kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan hektisesti. Haukut pätki hieman, mutta ei niin pahasti kuin olisi voinut vireestä odottaa. En ehtinyt paikalle ennen koiran palkkaamista, mutta ilmeisesti Tuuma tällä kertaa oli käyttäytynyt suht kunnolla tai sillä tavoin kuin se normaalisti käyttäytyy.
Hyvä että treeni loppui tuollaiseen “normaliin” suoritukseen. Ja opin ainakin läksyni tuon autoasian suhteen. Toki haukkumispaikkaa pitää jatkossa tarkkailla entistä paremmin, mutta uskoisin että tämä jää yksittäiseksi kerraksi.
Hakutreeneistä ajelin suoraan Tampereen hierojakoululle. Tuuma pääsi sinne harjoituskoiraksi koirahierojaopiskelijoille. Aluksi tarkkailtiin Tuuman liikkeitä, joka oli kyllä melkoisen vaikeaa, kun ei tuota innostunutta poikaa meinannut millään saada ravaamaan normaalisti. Tuuma joko peitsasi kuvitellessaan olevansa jotenkin käskyn alla tai sitten pomppi ja pyöri tai veti etujaloilla kauhoen jotain hajua kohti. Koeta siinä sitten arvioida liikkumista. Ilman remmiä se sitten onnistui, kun Tuuma hieman vapautui ja lopetti häsläämisen.
Seisominen taas meni ihan hyvin (opiskelijat katselivat rakennetta), kyllähän uuma patsastella osaa 
Hieronnassa Tuuman oli vaikea rentoutua makaamaan hiljaa, kun olisi ollut kauhean mukava kieriä ja mennä hierojien syliin tai sitten van kurkistella että mikäs tyttö siellä viereisessä looshissa makaa. Alkuvaikeuksien jälkeen Tuuma sitten kuitenkin rauhoittua yllättävänkin hyvin käsittelyyn. Pieniä jumeja oli muutamassa paikassa, mutta ei mitään suurempaa. Hyvin taitavilta opiskelijat tuntuivat ottaen huomioon, että kuinka lyhyen aikaa he on koulussa vasta olleet.
Illan Tuuma viettikin sitten autossa takkiin puettuna, kun olin maalimiehenä hälytysryhmän pelastustreeneissa Ratinan stadionilla. Oli kyllä tosi hyvä päästä tarkkailemaan treenejä ja erilaisten koirien & ohjaajien käytöstä löytötilanteessa.
Jätä kommentti