Tuttu kenttä ja tutut ongelmat

Tuuman kanssa ollaan otettu tottiksessa pääasiassa noutoa ja seuraamista. Seuraamista vain silloin, kun on appari ollut sanomassa että milloin poika on suorassa. Tosin Tuuma on nyt yllättävänkin hyvin pysynyt suorassa. Välillä se painaa jonkin verran, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Seuraamistreenit onkin olleet lähinnä osaamisen ylläpitotreeniä ja oikean paikan vahvistamista, ei niinkään tietyn ongelman työstämistä.

Tuttu ongelma eli liian korkea vire taas on puolestaan astunut jälleen kuvioihin, kun tämä uusi kenttä on tullut Tuumalle tutuksi. Vieraissa paikoissa se toimii sopivassa mielentilassa, mutta tuolla nykyisellä tutuksi tulleella “kotikentällä” alkaa paikoin kuulua pieniä vinkaisuja ja näkyä hektisyyttä. Mikään piippaaja Tuuma ei ole koskaan ollut, mutta liian korkea vire näkyy kyllä siinä, että pieniä virheitä tulee suorituksissa ja uuden oppiminen on vaikeaa. Mm. tuota noutoa ollaan nyt tahkottu jo vaikka kuinka pitkään, mutta edistysaskeleita tulee todella hitaasti. Muutaman kerran kapulan tuonnissa on vilahtanut myös jo kertaalleen kitketty ongelma kapulan pureminen. Tai ei Tuuma kapulaa mitenkään hamsterina järsi, mutta saattaa heilauttaa suussaan pari kertaa. Tämä tulee mielestäni esiin juuri silloin, kun vire on liian kova. Tällä hetkellä noutoharjoittelussa on kuitenkin pääpointtina luovutusasennon vahvistaminen.

Viimeksi kyllästyin toistuviin vääriin luovutusasentoihin (hiukan vinoihin, liian kauas jääviin tai luovutuksiin siten että Tuuma tönäisee minua kuonolla mahaan) ja mietin, että mun on pakko keksiä Tuumalle joku apu siihen että se pystyy tekemään oikeita suorituksia. Tein huomion, että Tuuma ottaa kapulan suuhun aina siten että kaartaa kapulalle vasemmalta ja päätyy siis hieman oikealle viistoon tuodessaan kapulaa. On siis treenattava sitä, että Tuuma osaa tuoda kapulan suoraan asentoon, tuli se mistä suunnasta tahansa. Karsin harjoituksesta kaiken ylimääräisen pois eli kapulan heiton ja hakemisen. Jätin Tuuman istumaan selkeästi oikealle viistoon itsestäni, ikään kuin se olisi juuri ottanut vinon kapulaheiton jälkeen kapulan suuhunsa ja kääntynyt mua kohti. Menin itse seisomaan penkin viereen siten, että penkki muodosti “seinän”, joka ohjasi koiran suoraan asentoon. Kauhean vaikea selittää suullisesti, voisin koettaa tehdä treenistä kaaviokuvan. Treeni onnistuikin erinomaisesti ja sain toivomiani onnistuneita suorituksia. Teen tätä nyt muutaman kerran, niin sitten näkee onko treenillä vaikutusta.

Jotain tuohon vireeseen täytyy kyllä keksiä, ei jokaista treeniä voi kuluttaa siihen että koettaa laskea koiran virettä. Viime kesänä virettä laskettiin ottamalla koiraa pakettiin seuraamisessa ja kokeilemalla välillä namipalkkaa. Nämä toimivatkin ihan ok, mutta nyt tuntuu että jos joutuu ottamaan seuraamista joka treenin alkuun, niin varsinainen treeni jää tosi lyhyeksi. Tai kyllähän Tuuma tekis, mutta ei se opi sellaisista treeneistä, joissa määrä korvaa laadun.

~ kirjoittanut tuuma aloitettu maaliskuu 16, 2009.