Miljoona miljoona miljoona noutoa
Eilen taas “vaihteeksi” treenattiin Tuuman kanssa noutoja. Suunnilleen samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Ensin pari kertaa pitoa. Tuuma oli hieman hektisemmässä mielentilassa kuin viimeksi, mutta ei nyt kuitenkaan mikään mahdoton. Ote oli ihan ok näissä pitotreeneissä.
Sitten jatkoimme tuontiharjoituksia. Ensimmäisellä toistolla Tuuma meinasi kiertää tuolit, ja kun en hyväksynyt suoritusta, Tuuma meni vähän hermostuneeksi ja siinä kohdassa puri kapulaa. Uusiksi vaan ja sitten homma jo pelittikin taas. Tosin Tuuma jäi hieman kauas, mutta palkkasin silti. Väliin yksi läpijuoksu ja taas normaali tuonti. Lopuksi päätin kokeilla kokeenomaista noutosuoritusta. Ei siinä muuta vikaa ollutkaan, paitsi että Tuuma tuli vinoon. Korjasi kyllä hyvin, kun annoin uuden käskyn, mutta kyllä sen pitää tulla heti oikein. Eli tuoliharjoitukset jatkuvat… Otin sitten noudon kokonaisena liikkeenä noiden tuolien kanssa. Eevalta sain videotakin tuosta treenistä (näyttääpä Tuuma pieneltä tuossa).
Toisella kierroksella vein Tuuman paikallamakuuseen siksi aikaa kun tehtiin toisen koirakon kanssa treenit. Tuuma pysyi koko ajan makuussa varmasti mutta tarkkaavaisena. En katsonut kellosta aikaa, mutta kyllä se Tuuma siellä useampia minuutteja oli – ehkä 10? Tuskin sillä kuitenkaan on niin kauheasti merkitystä. Vapautin Tuuman siten että menin sen viereen, odotin jonkun aikaa luoden jännitteen jonka jälkeen vapautus ja palkkasin Tuuman. En vapauttanut sitä heti, koska en halua että se alkaa ennakoida sivullenousemista/vapautusta tuossa kun tulen sen viereen. Toisaalta Tuuma ei kyllä ole sen tyyppinen koira joka ennakoisi, mutta eipä tuosta haittaakaan ole.
Paikallamakuun jälkeen otin melko suunnittelemattomasti jäävien asentoja. Ensin seisomista muutaman kerran peruuttamalla. Tuuma jäi tosi napakasti paikoilleen niinkuin tavallisestikin. Treenikaverit nauroi, että se jää tasan siihen asentoon missä on käskyn kuullessaan eli hyvä ettei melkein jalka jää ilmaan. Minun pieni apuva-mies 
Palkaksin lähes joka toistolla heti pysähdyksen jälkeen. Sitten otin kerran seuraamisesta seisomaan jäämisen. Hienosti meni seuraamisestakin. Päätin ottaa vielä kaikki jäävät seuraamisesta. Tuuman asento aukesi seuraamisessa jonkun verran, en tiedä miksi. Annoin palautetta läpsäyttämällä kylkeen ja murahtamalla. Seuraaminen suoristui, mutta seuraavalal kerralla ilmeni sama ongelma. Varmaan osittain siitäkin kiinni, että tein itse treeniä vähän huvittelu-mielentilassa, enkä enää keskittynyt kunnolla.
Istuminen oli vähän hidas kuten aina. Otin perään vielä toisen istumisen, jonka luulen olleen hiukan parempi. Seuraavaksi maahanmeno. Tuuma meni maahan, mutta nousi sieltä ylös kun jatkoin matkaani hieman pompahdellen. Palautin Tuuman takaisin makuulle ja heiluttelin patukkaa sen nenän edessä. Nyt poika pysyi hyvin maassa, taisi vaan tuossa aiemmin hämääntyä mun pomppimisesta niin paljon että unohti käskyn. Vapautin, mutta en palkannut. Uusi yritys, tällä kertaa hyvin ja siitä palkka. Ei Tuuma joka kerta ihan salamana maahan tipu, joten tuotakin pitäisi muistaa aina välillä vahvistella. Viimeisenä seisomaan jääminen. Siinä ei ollut mitään moitittavaa.
Jätä kommentti