Lenkkeilyä

Kävimme eilen kaverini kanssa juoksemassa sellaisella vanhalla kuntopolulla, jonka kunnossapito on tainnut vähän jäädä. Alusta oli kuitenkin tosi mukava juosta. Sopivan pehmeä, mutta ei kuitenkaan upottava ja sää oli mitä parhain juoksua ajatellen: kostea, mutta ei kylmä. Mukana vapaana kirmailivat Tuuma ja Tuli.

Tuli on kyllä aika mahdoton, kun sen pitää aina juosta täysillä ainakin 100 metriä edelle. Kyllä se sitten jossain vaiheessa jäisi odottelemaan tai tulisi takaisin muun porukan matkaan itsenäisestikin, mutta pakko se on aina huutaa takaisin, kun ei tiedä jos sieltä mutkan takaa tulee muita lenkkeilijöitä niin ei viitsi heitä säikytellä tai häiritä. Tylsää, että joutuu koko ajan komentamaan koiraa. Tuolla tosin ei tullut vastaan kuin parit maastopyöräilijät, joten siinäkin mielessä oli mukava paikka mennä. Kuitenkin Tuli joutunee taas ens kerralla vetovyöhön. Tuuma juoksee aika hyvin minun lähiympäristössä. Tosin nyt sitä olisi kiinnostanut hakea pari paistia pellolla olevista linnuista, mutta tyytyi vain katselemaan, kun käskin antaa olla.

Itselle lenkki oli melko kevyt, mutta kuitenkin hien hyvin pintaan nostava aloitus kuntoilulle. Pojat kyllä pinkoivat edestakaisin risteilleessään varmaan 3 kertaa sen matkan ja paljon nopeammin mitä minä ja kyllä niillä olikin kieli polvissa, mutta tuskin tuo kuitenkaan niillekään mikään raskas lenkki oli. Enemmän siis vauhtikestävyyttä  kuin peruskuntoa harjoittava lenkki. Sitä peruskuntoakin pitäisi kyllä pitää yllä, mutta itse en jaksa kyllä juosta niin pitkiä lenkkejä enkä tykkää veidä koiraa niin tasaisen tappavaa tahtia (tarkoittaisi siis että koira on kytkettynä, eikä vedä)…

~ kirjoittanut tuuma on kesäkuu 10, 2009.