Ei kannata treenata…

Totesin näin metsäjäljen suhteen Olen nimittäin tehnyt nyt lähiaikoina Tuumalle 3 metsäjälkeä. Aiemmin en ole koskaan metsäjälkeä Tuumalle oikeastaan tehnyt eli ihan uus juttu. Ensimmäinen noista jäljistä meni ihan loistavasti. Hienoa ja tarkkaa jäljestystä, hyvää janatyöskentelyä (jana oli aika lyhyt näin aluksi) ja täydelliset keppien ilmaisut! Ajoin jäljen melko tuoreeltaan ja pituutta sillä oli noin 200 metriä.

Mutta sitten seuraavat jäljet ei menneetkään enää niin nappiin… Toka jälki oli ihan katastrofi. Pituutta sillä oli ehkä joku 150 metriä, keppejä 5 ja jana taas melko lyhyt eli jälki lähti n. 15 metrin päästä. Jälki tosin vanheni aika kauan, ainakin reippaasti yli puoli tuntia, mahdollisesti jopa yli tunnin. Tein ensin Tuuman kanssa esineruutua, jossa jouduin aika lailla painostamaan koiraa kun tuntui ettei ne esineet nouse. Tai eka nousi kyllä aika hyvin, mutta sen jälkeen alkoi ongelmat. Tuuma meni muutamaan otteeseen ihan esineen läheltä, mutta tuntui ettei se reagoinut millään tavalla. Muutenkin tysökentely oli vähän toisaikaista. Tuuma oli kaiken kaikkiaan tosi väsyneen oloinen. Kun vaikeuksia oli niin paljon, otin loppuun yhden esineen sillä tavalla että Tuuma näki kun kaveri vei sen alueelle. Tämänkin esineen löytäminen oli hankalaa! Ihan ennenkuulumatonta Kun tämä esine nousi, tein vielä yhden esinehaun siten että vein esineen Tuuman kanssa. Takaisin ihan alkeisiin siis. Halusin kuitenkin yhden ihan kunnon onnistumisen, ettei Tuuman motivaatio loppuisi hommaan ihan kokonaan sillä tosiaan jouduin sitä tosi rankasti painostamaan pistoille ja kielsin sitä, kunse yritti hakea minulta apua. Tuumalla on siis taipumusta tulla mun luokse, jos se ei löydä esinettä. Jos sen aina lähettää uudelleen siitä ja auttaa sillä tavalla koiraa, niin kohta se ei etsi ollenkaan itse vaan aina kyselee neuvoja. Viimeinen menikin sitten hyvin, löytyi heti ja palautus oli hyvä. En kerta kaikkiaan tiedä mikä Tuumalla oli, mutta se oli tuon esineruudun jälkeen ihan poikki. Ei se edes jaksanut leikkiä kunnolla. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi tajunnut lopettaa siltä päivältä ja jättää jälki ajamatta. Mutta mähän en ollut fiksu…

Tuuma lähti heti alusta saakka huonosti janalle. Kierteli ja kaarteli aika päämäärättömästi. Jäljen se nosti janalta hyvin, mutta lähti lompsimaan sitä nenä ylhäällä. Kulki siis suunnilleen jäljen mukaisesti, mutta ei siinä kyllä mistään varsinaisesta jäljestämisestä ollut kyse. Muutama keppi löytyi, mutta Tuuma ei ilmaissut niitä. Parin kepin yli Tuuma meni. Lopussa työskentely parani inasen, mutta kaiken kaikkiaan se oli kamalaa väsynyttä haahuilua. Jäljen jälkeen menin Tuuman kanssa lenkille, jossa näkyi että koira on oikeasti ihan loppu. Hyvä että Tuuma edes pysyi jaloillaan. Kävellessään se huojui ja oli ihan löysä. Järven rannalla Tuuma vähän piristyi kun valelin sitä vedellä, mutta oli se koko loppuillan ihan väsynyt. Kotiin päästyämme Tuuma nukkui koko illan ja vielä seuraavankin päivän se oli tosi rauhallinen.

En tiedä mistä tuo johtui. Kuumuus? Joku muu? Tuolloin lauantaina oli kyllä tosi painostava ilma ja illalla se ukkonen vihdoin tulikin. Mutta ei Myy ja Tuli kyllä siitä säästä tuolleen veteläksi menneet. Seuraillaan tilannetta…

Eilen sitten tein Tuumalle kolmannen jäljen. Oli hirveän vaikea tietää että millaisen jäljen sille tekisi, kun nuo kaksi edellistä suoritusta oli ihan toistensa vastakohdat. Päädyin tekemään melko lyhyen jäljen (noin 100 metriä) lyhyellä janalla (noin 10 metriä), 1 kulma, mutta 6 keppiä ja jälki vanheni 20 minuuuttia.

Tuuma lähti janalle tosi hyvässä mielentilassa ja reagoi jälkeen hyvin, mutta lähti takajäljelle. Annoin sen jäljestää takaisin polulle, missä sillä meni aika lailla pasmat sekaisin. Tuo olisi pitänyt suunnitella itse tarkemmin, että miten tuossa tilanteessa toimii. Nyt vaan pidin tyhmänä liinasta kiinni ja katselin kun koira pyörii epätietoisena. Vihdoin tajusin ottaa Tuuman hallintaan ja menin lähettämään sen uudelleen janalle. Tällä kertaa Tuuma meinasi mennä ensin jäljestä yli, mutta kun vähän pidätin liinasta se nappasi jäljestä hajun ja lähti oikeaan suuntaan. Tarkoitus ei ollut liinasta ohjata Tuumaa jäljelle, vaan enemmänkin hidastaa sitä että se keskittyisi paremmin, sillä tällä toisella lähetyksellä se ei enää mennyt niin tarkasti. Kun Tuuma sitten pääsi jäljelle oikeaan suuntaan oli työskentely pääosin tosi hyvää. Ei ehkä ihan niin intensiivistä kuin silloin ekalla kerralla, mutta kuitenkin nenä maassa ja Tuuma selkeästi teki töitä ja tiesi mitä on tekemässä. Muutama eka keppi meni siten, että Tuuma selkeästi reagoi niihin mutta ei muistanutkaan kuinka kepit ilmaistaan. Eli se saattoi pyöriä siinä kepin ympärillä, kuopia maata ja parilla kepillä se otti kepin suuhun. Pari kertaa käskin Tuuman sitten maahan, kun se oli ensin itse reagoinut keppiin, mutta se ei tuntunut tuottavan tulesta. Seuraavilla sitten odotin että Tuuma keksii itse mennä maahan. Jos Tuuma otti kepin suuhun, käskin sen irroittaa ja istten taas odotin oikeaa toimintaa. Kaksi viimeistä keppiä ilmaistiinkin sitten tosi hyvin, kun Tuuma taas muisti mitä piti tehdä. Aivan jäljen lopussa oli polun ylitys, joka oli Tuumalle hirmu vaikea. Ensin se lähti seuraamaan polkua, mutta kun vaadin siltä liinasta tarkkuutta, se palasi takaisin jäljen kohtaan mutta jäi siihen polulle pyörimään. Jouduin auttamaan Tuumaa sen verran, että näytin vähän kädellä suuntaa ja sanoin uudelleen “jälki”. Sitten Tuuma tajusi jatkaa jälkeä polun yli. Onko kellään ehdotuksia miten noita polun tai ojan ylityksiä kannattais treenata, jos koira ei itse keksi jatkaa polun yli? Nyt mulla oli keppi melkein ylityksen jälkeen, että koira saisi ylityksestä vahvistuksen nopeasti, mutta jos se ei omaehtoisesti sitä ylitystä tee… Ehkä tarvitaan vaan toistoja ja rutiinia. Ja olihan tuo melko vaikea muuttuja, kun ajattelee että tämä oli vasta Tuuman kolmas jälki.

Onneks nyt tulee juhannus, niin ehtii tehdä paljon jälkiä Ja esineruutua pitäs kanssa *huokaus* Onneks haku ja tottis on nyt sujuneet edes kohtalaisen hyvin.

~ kirjoittanut tuuma aloitettu kesäkuu 18, 2009.