Sydänsuruja
En sitten tehnytkään Tuumalle juhannuksen aikana kuin yhden jäljen ja sekin meni aika lailla päin ****. Syy miksi en tehnyt jälkiä enempää, oli se, että Myyllä oli to-pe tärppipäivät juoksussa ja Tuuma ei syönyt kunnolla ruokaansa edes kupista. Saattaa olla nuo Myyn juoksut muutenkin se syy, miksi tuo jälki nyt ei suju. Jännä kyllä, että sitten taas tottiksessa Tuuma on ihan normaali eikä ne juoksut haittaa. Kai se on niin vahvana sen päässä, että mitä tehdään, ettei ota häiriötä.
Mutta siis. Perjantaina olin tekemässä tottista Minnan kera (kiitos Minna kivasta seurasta!). Otin Tuuman kanssa seuraamista (koska se meni niin huonosti viikko sitten, kun oltiin kouluttamassa tulevia pk-tuomareita) ja noutokapulan pitoa.
Kentälle tulo otettiin ilmoittautumisen kera. Palkkasin Tuuman ilmoittautumisen jälkeen, kun lähdettiin liikkeelle. Siinä Tuuma oli hyvä ja korrekti eli ei sellaista sähläystä kuin aiemmin kokeissa. Kannattaa siis harjoitella aina silloin tällöin kokeenomaisesti. Sitten varsinaiseen seuraamiseen. Tuuma menetti paikkansa heti lähdössä, kun se lähti turhan vauhdikkaasti liikkeelle. Ei siis mitään isoa, mutta just sellainen paikka, että jos sen antaa tehdä sen niin koko seuraamisen harmonia kärsii. Puutuin aika voimakkaasti siihen sekä remmillä että laumavietin kautta eli suullisesti kielsin Tuumaa. Tämän jälkeen uudelleen liikkeelle. Tuuma oli aika lailla paineessa ja painoi mun jalkaa turkasesti, mutta ei enää edistänyt. Seurautin aika pitkään, että painaminen väheni ja viimein loppui ja siitä palkkasin koiran. Seuraava seuraamispätkä olikin sitten oikein loistava! Asento oli korrekti, painetta ja painamista ei enää ollut eikä takapääkään juuri auennut. Eli palaute toimi! Palkkasin melko nopeaan ja jätin seuraamistreenin siihen.
Noudoissa otin ensin pari kapulanpitoa. Huonoimmat hetket olivat selvästi parempia kuin aiemmin, mutta sitten taas toisaalta Tuuma ei missään vaiheessa pitänyt kapulaa tosi tiukasti. Kuitenkin hyvä, että ei missään vaiheessa myöskään tosi löysästi. Kun totesin että ote on mikä on, eikä se siitä muutu, palkkasin. Sama toisella kerralla. Ja mä olen jopa oppinut Mian neuvot, eli että irrotuksessa ei tehdä liikaa jännitettä vaan selkeä irrotus, ja sitten palkka edestä – ei sivulta. Sitten yksi liikkeenomainen nouto. Tuuma tuli oikealle inasen vinoon, sen tyypillinen virhe. Otin askeleen taaksepäin ja pyysin uudelleen tuomaan. Tällä kertaa asento oli suora ja siitä palkka. Perään otin yhden noudon, jossa palkkasin suoraan vauhdista vasemmalta puolelta. En tiedä auttaako tämä siihen vinouteen vai peräti aiheuttaa sitä, mutta ainakin se vahvistaa hyvästä tuontivauhdista.
Lauantaina tottisteltiin taas, ja otin pelkkää seuraamista. Itse seuraaminen oli nyt tosi hyvää! Pari kertaa takapää aukesi ja jouduin huomauttamaan, mutta pääosin työskentely oli erinomaista! Jotta ei olisi mennyt liian hyvin, päätin alkaa hioa samantien myös juoksusta seuraamista. Siinä sitten olikin odotetusti reippasti ongelmia. Juoksussa ikäänkuin koko pakka hajoaa ja touhusta tulee kauhean hektistä. Tuuma painaa, aukeaa ja poikittaakin, ei siis keskity kunnolla. Minna oli taas apparina ja sanoi miltä milloinkin näyttää. Muutaman kerran annoin Tuumalle palautetta joko nappaamalla kyljestä tai vaatimalla äänellä. Onneksi Tuuma tajusi, että mistä asiasta palaute tuli ja alkoihan se seuraaminen juoksussakin korjaantua. Ei se vielä mitään tosi kaunista ja harmonista ole, mutta siedettävää ja ennen kaikkea PALJON parempaa kuin aiemmin.
Koska seuraamista hinkattiin melko pitkään, en sitten ottanutkaan muuta kuin loppuun luoksetulon, josta palkkasin vauhdista.
Sunnuntaina tehtiin sitten jälki ja illemmalla Tuuma pääsi oikein yksityislenkille järven rantaan. Se kyllä nautti erityishuomiosta ja ahkerasti harvensi puustoa ja muuta kasvustoa rannasta. Mun työmies <3 Lenkillä Tuuman kanssa on kyllä ihanan helppo kulkea, kun se ei häiriinny yhtään mistään ja on ystävällinen kaikille. Tuumaa vois pitää ihan hyvin vapaana missä vaan, jos ei tarvis kunnioittaa sitä että monet ihmiset saattaa pelätä tuollaista isoa koiraa. Mutta mm. aidan takana räkyttävä terrieri ohitettiin tyynen rauhallisesti, hyvä että Tuuma edes viitsi vilkaista sitä räksyä. Samoin rannalla oli yksi muriseva koira, mutta ei Tuuma siitäkään piitannut. Ja Tuuma tulee pienestä vinkistä sivulle kulkemaan (jos menee vaikka autoja ohi) ja sitten kun sen vapauttaa niin ei lähde ryntäämään täysillä, vaan kuljeskelee siinä lähistöllä.
Kirjoittelen jäljestä vähän myöhemmin, kun korvista ei enää nouse savu 
Jätä kommentti