Hakukokeen selostusta osa 1/3

Vihdoista viimein ehdin kirjoittamaan juttua hakukokeista. Koe alkoi siis esineruudulla, Tuuman huonoimmalla osa-alueella.  Esineruutu oli helpohkossa maastossa, eikä esineiden sijoittelussakaan ollut mitään erityisiä jippoja. Eli mukava perus esineruutu.

Eka esine löytyi melko vaivattomasti. Tuumalla kesti hetken tarkentaa haju, mutta sitten se nappasi esineen ja palautti sen mulle hienosti. Olin ihan hämmästynyt, kun se luovutuksessa ei yhtään mälvännyt esinettä, mitä se tekee siis tavallisesti ja mitä ollaan hiottu kovasti pois. Vau! Toinen esine löytyi heti seuraavan piston kohdalta, nousi hyvin ylös ja taas palautus erinomainen. Sen jälkeen alkoikin tulla vaikeuksia. Tuuma meinasi hakeutua väkisin vasemmasta takanurkasta alueen ulkopuolelle. Useamman kerran sain huutaa sitä sieltä pois. Ja kun se vasen reuna oli ainut mikä oli tutkimatta, oli pakko yrittää siihen lähettää, mutta Tuuma aina pinkoi sinne vasempaan viistoon ulos alueelta. Jossain vaiheessa näytti kuin Tuuma olisi ollut kolmannesta esineestä hajulla, mutta ei pystynyt tarkentamaan. Aika loppui kesken, joten kolmas esine jäi löytymättä. Työskentely oli muutoin kuitenkin hyvää. Tuuma teki nenällä töitä koko ajan, luovutti esineet erinomaisesti ja lähti sinne mihin lähetin. Ainoastaan se vasen takakulma oli ongelmallinen työskentelyn kannalta.

22p, mielestäni oikeudenmukainen arvio.

Hakukokeessa Nummelassa

Olimme eilen hakukokeessa Nummelassa. HK3 sieltä tuli ykköstuloksella. Erinomaista, vaikka en ollut kovin tyytyväinen esineruutuun ja tottikseen. Pisteitä tuli henkilöetsinnästä 167, esineistä 22 (1 esine jäi)  ja tottiksesta 95, yhteensä 289p.

Naputtelen illalla tarkempaa selostusta kokeen kulusta.

Hakuhakuhakuu

Pääsiäisenä päästiin treenaamaan hakua useampaan kertaan. Tosi hyvä juttu, paitsi että itse sössin toisen treenin.

Perjantaina meillä oli treeneissä vierailevana tähtenä the Ulla Komppa. Tosi mahtavaa saada osaavia tyyppejä vierailemaan ja tuomaan uusia näkökulmia treeneihin. Ullan Hippa olikin tosi makea otus ainakin hakumetsässä!

Tuumalla oli tarkoitus olla 6 ukkoa, mutta ohjaajan unohdettua osan palkoista kotiin Tuumalla olikin vain 5 ukkoa. 4 ensimmäistä oli ruokapalkalla ja viimeinen lelulla. Pyrin tällä vähän hillitsemään Tuuman virettä. Kaikki ukot otettiin ääniavuilla, koska halusin vahvistaa sitä suoraan menemistä, kun Tuuma viime treeneissä taas vähän oikoi pistoja.

Nyt pistot olikin pääsääntöisesti hyviä. Haukuista piti tulla palkka silloin kun Tuuma kohdistaa haukun palkkaan tai on muutoin sopivan etäisyyden päässä. Pari kertaa Tuuma saikin palkan tosi äkkiä, kun osasi kohdistaa haukun hyvin. Jee, on se jotain oppinut! Yhdellä maalimiehellä Tuuma ei jostain syystä aloittanut heti haukkua ja sai tunkeuduttua purkille ennen aikojaan. Yllättävää toimintaa Tuumalta, mutta näitä sattuu. Seuraavilla ukoilla se kuitenkin kiltisti odotti palkkasanaa ja aloitti haukun ihan hyvin. Viimeisellä ukolla otettiin pidemmät haukut. Ihan ok. Hieman haukku katkeili kun itse tulin lähelle, mutta aina Tuuma itsenäisesti jatkaa haukkua. Hyvä!

Eilen treenattiin myös hakua. Sillä kertaa otin etukulmat tyhjinä, jonka jälkeen 4 ukkoa (2 per puoli). Tuuma lähti tyhjille oikein hyvin, mutta pistoista tuli aika lailla neulapistoja. Tuuman vanha ongelma. Täytyy alkaa taas vahvistaa viidessäkympissä etenemistä, mutta sitä tuskin ehditään korjata ennen tuota koetta.

Ensimmäisestä ukosta Tuuma sai hajun melkein keskilinjalle ja meni määrätietoisesti ukolle, aloitti hyvin haukun ja haukkui hyvin. Taas oli ohjeena, että palkataan hyvästä haukusta sopivalla etäisyydellä, määrällä ei niin väliä. Kuitenkin toivoin hieman pidempiä haukkuja kuin viimeksi. Toisella ukolla Tuuam käyttäytyi kummallisesti. Ensin se yritti väen vängällä tehdä pistoa taaksepäin. Huusin sen pariin otteeseen sieltä pois. Viimein se löysi ukon, mutta kääntyi siitä pois. Maalimies ei tiennyt oliko Tuuma jättämässä sitä vai etsikö vain toista haukkumispaikkaa, joten maalimies huikkasi Tuumalle. Sitten Tuuma tulikin ilahtuneena maalimiehen luo ja aloitti hyvän haukun. Tuota mietittiin pitkään, että mikä siinä oikein oli! Tuuma ei ole tavannut maalimiehiä jättää, kyllä sillä motivaatio on kunnossa eikä se maalimiehistä paineistukaan. Seuraava pisto tulikin tyhjäksi, koska maalimies oli edennyt niin pitkälle. Hyvä tyhjä, tällä kertaa Tuuma myös eteni.

Kuudennella pistolla Tuuma teki taas omituisuuksia. Se lähti oikein hyvin ja suoraan ja ikään kuin olisi saanutkin hajun maalimiehestä, mutta sitten määrätietoisesti palasi keskilinjalle mun viereeni kuin odottamaan lähetystä. Mitä hemmettiä??? Ei siinä auttanut muu kuin lähettää poika uudelleen. Sitten Tuuma menikin ok piston, vaikka ikävä kyllä löysi maalimiehen takaapäin. Haukku oli jälleen hyvää.

Viimeinen pisto oli ok ja haukku hyvää. Olin sopinut maalimiehen kanssa, että palkkaa Tuuman vasta kun olen sen luona, ja jos Tuuma vilkuilee minua, maalimies sanoo jotain Tuumalle. Tämä onnistuikin oikein hyvin. Vilkaistuaan minua ja saatuaan siitä palautetta Tuuma jatkoi hienosti ja intensiivisesti maalimiehen haukkumista.

Treenien jälkeen pähkäiltyämme tajusin, että itse tein Tuumalle konfliktin hakualueelle tullessani. Se vähän edisti hallinnassa, kun oli niin kova hinku alueelle, joten pariin kertaan pölläytin sen. Myös keskilinjalla jouduin olemaan tiukempana kuin tavallisesti ja tulihan tässä treenissä pitkästä aikaa useampi tyhjäkin. Kuuliaisena poikana Tuumalle sitten tuli oikosulku sen löydettyä maalimiehen, että saako hän sittenkään jäädä tänne haukkumaan ja tuli varmuuden vuoksi kyselemään minulta lupaa. Yh, kyllä pitää ohjaajan olla tyhmä! No, onneksi on vielä yksi treeni ennen koetta, jossa toivottavasti saadaan Tuuma vakuutettua siitä, että se on ihan sallittua ja toivottavaa haukkua niitä ukkoja ja tehdä niitä pistoja…

Yllätyskoe

Saatiinkin vähän puun takaa peruutuspaikka hakukokeeseen Nummelaan 19.4. eli 1,5 viikon päähän! Tosi erinomainen juttu, mutta pistää vähän puntin tutisemaan kun ei osattu yhtään tuohon valmistautua. Noutotreenit on aika lailla vaiheessa, eteenmenoa otettu viimeksi reilu kuukausi sitten kun tuli niitä epäonnistumisia. Ja haussa ei olla ihan kauhean pitkää rataa otettu aikoihin. Noh, onneksi on pääsiäinen ja aikaa treenata.

Eilen oli hakutreenit, ja vaihdoin sitten lennosta treenisuunnitelmaa kun kerran ollaan kokeeseen menossa. Otin vain 5 ukkoa, eikä yhtään tyhjää. Treenin teemana oli harjoitella palkkaamattomuutta. Eli eka ukko oli kokeenomainen, tuomari tulee mukaan näytölle ja pyytää maalimiehen ylös jne. Mun oli tarkoitus sen jälkeen palkata Tuuma itse. Toinen silleen että ilmaisua kunnes olen ehtinyt paikalle, siinä vielä muutama haukku ja palkka. Kolmas, neljäs ja viides piti olla samalla tavalla.

Tuuma oli jo hakualueelle tullessa ihan ylivireessä, kun oli autosta nähnyt muiden koirien etsintää. Eka ukko löytyi ihan hyvin ja haukku oli hyvää, mutta ihan liian lähellä ukkoa. Pyysin Tuuman sivulle ja se tulikin ihan hyvin. Kun ukko nousi piilosta, oli Tuumalla vähän vaikeuksia pysyä sivullani mutta pysyi se kuitenkin. Kun vapautin Tuuman palkalle (mulla oli kädessä purkki ruokaa), Tuuma menikinukon luo ja kun siltä ei palkkaa tullut, Tuuma yritti alkaa uudelleen haukkumaan. Kutsuin sen pois ja palkkasin. Vähän sössimiseksi meni, joten päätin ottaa myös 3. ukon palkattomana.

Toinen ukko löytyi hyvin ja haukku oli hyvää. Tosin taaskin hieman liian lähellä ukkoa. Tuuman haukku taukosi ihan hetkeksi kun tulin paikalle, mutta ei vielä pahasti. Sieltä tuli lelupalkka.

Kolmas oli sitten samanlainen kuin eka. Tuuma lähti oikaisemaan pistoa, joten huusin sen takaisin ja lähetin uudelleen. Tällä kertaa se meni tarpeeksi suoraan. Ukko oli aika vaikeassa paikassa kallionkielekkeen alla. Sieltä hyvä haukku ja tällä kertaa Tuuma oli juuri sopivan etäisyyden päässä maalimiehestä!! Nyt myös koiran hallintaan ottaminen sujui paremmin. Palkkasin koiran selkeämmin ettei se ryntäisi enää maalimiehelle. Hyvin meni!

Neljäs ukko löytyi aika surkealla pistolla. Tuuma oikaisi taas, mutta saikin hajun ja palasi taaksepäin mistä löysi ukon. Nyt haukku pätki jo vähän enemmän kun tulin luo, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Selkeästi Tuuma häiriintyy kun tulen paikalle, koska ei noita pitkiä haukkuja ole otettu aikoihin. Toivottavasti menee itsellään pois. Joka tapauksessa tuon kokeen jälkeen palataan taas vahvistamaan haukkuja. Ja suoria pistoja…

Viimeinen ukko löytyi myös huonolla pistolla. Voi pylly. Pyysin tätä ukkoa palkkaamaan Tuuman sittenkin jo muutamasta haukusta kunhan on oikealla etäisyydellä. Oli liian iso muutos treeneihin kerta heitolla. Pitää miettiä tarkkaan mitä noiden haukkujen kanssa tekee seuraavassa treenissä ja mitä haluaa vahvistaa ennen koetta. Pääasia kuitenkin, että saatiin kokeiltua tuota palkkaamattomuutta. Jos ei oltais kokeiltu, olisi voinut olla kokeessa aika katastrofi…

Tänään oltiin lenkillä Virtalan Suvin malinoistyttöjen Toimin ja Hilman kanssa Luukissa. Mahtavaa kun koirat sai juosta itsensä ihan puhki! Tosin Tuuma tapansa mukaan ei tajunnut mitään toisten leikeistä, mutta juoksi mukana sujuvasti. Koko porukka tuli oikein hyvin juttuun keskenään. Lenkin jälkeen kävin ottamassa Tumpin kanssa kentällä hieman estehyppyä ja eteenmenoja. Tuuma oli kyllä hieman väsyneen oloinen, ei ole kovin montaa kertaa tapahtunut niin! Hypyissä se muutaman kerran kolautteli esteeseen, josta kielsin. Otin siis ensin ihan pelkkää hyppyä, ensin menohyppyä ja sitten paluuta siten että jätin Tuuman odottamaan esteen taakse ja kutsuin sieltä luo. Tuuma tahtoo hypätä niin laakaa ja pitkään että se melkein lentää mun syliin esteeltä. Tein nyt silleen, että jätin sen niin lähelle estettä että se ei pystynyt hypätä laakana. Onnistui kohtuullisesti. Silti sillä on vaikeuksia tulla hyvään luoksetuloasentoon mun eteeni. Vaikka noi ei nyt mitään kympin suorituksia ollut, otin silti muutaman hypyn kapulan kanssa. Pari ensimmäistä kertaa Tuuma tuli vinoon, koska se vaan hyppäsi niin pitkälle että ei pystynyt jarruttamaan. Kolmas oli kohtuullinen ja jätin sen treenin siihen. Lopuksi eteenmenoa ihan silleen että Tuuma näki kun vein palkan kentän päähän. Seuraamisessa se edisti aavistuksen. Yritin paikata sitä tekemällä pysähdyksiä ja kun Tuuma oli ok, lähetin eteen. Näitä otin kaksi. Eteenmenot oli määrätietoisia ja nopeita, mutta se nyt ei ole yllätys kun tein ne noin helpolla tavalla. Halusin kuitenkin vahvistaa onnistumisia. Pitää ainakin kerran kokeilla eteenmenosta maahanmenoa ennen koetta, mutta en halunnut tehdä sitä nyt, koska Tuumalla oli ollut tuossa vaikeuksia.

Elossa taas

Huh, hirvittävän aikaavievän työrupeaman jälkeen ehdin vähän tännekin kirjoittamaan. Tässä välillä olleista treeneistä ei varmaankaan ole järkevä kirjoittaa.

Tottiksessa ollaan pääasiassa hiottu noutoa niiden tuolien kanssa. Uskoisin että se joskus tuottaa tulosta. Välillä oon ottanut myös seuraamista. Jääviäkin ja eteenmenoa pitäisi taas joskus ottaa. Lisäksi ohjelmassa on PEKO tottis- & ketteryyskoetta varten treenattavat ryömiminen ja pöydille ohjaus. Ei millään jaksais alkaa opettaa Tumpille mitään uusia juttuja, mutta kait se on pakko. Ryömiminen on sujunut vaihtelevalla menestyksellä, pöydät taas yllättävänkin hyvin.

Haussa jatkettiin onnistuneesti ääniavuilla. Tumppi oli oikein pätevä. Aletaan varmaan vähitellen jättää ääniapuja taas pois.

Kerran käytiin Tuuman kanssa myös pitkästä aikaa pyöräilemässä. Ei tosin tehty pitkää lenkkiä, koska oli hakutreenit alla ja mulla aika tyhjä pyöränrengas, mutta sen verran kuitenkin että makuun päästiin. Kävin lenkin seurauksena ostamassa myös ajolasit, ettei olisi kura/hiekka/kivet koko ajan silmillä.

Miljoona miljoona miljoona noutoa

Eilen taas “vaihteeksi” treenattiin Tuuman kanssa noutoja. Suunnilleen samalla kaavalla kuin edelliselläkin kerralla. Ensin pari kertaa pitoa. Tuuma oli hieman hektisemmässä mielentilassa kuin viimeksi, mutta ei nyt kuitenkaan mikään mahdoton. Ote oli ihan ok näissä pitotreeneissä.

Sitten jatkoimme tuontiharjoituksia. Ensimmäisellä toistolla Tuuma meinasi kiertää tuolit, ja kun en hyväksynyt suoritusta, Tuuma meni vähän hermostuneeksi ja siinä kohdassa puri kapulaa. Uusiksi vaan ja sitten homma jo pelittikin taas. Tosin Tuuma jäi hieman kauas, mutta palkkasin silti. Väliin yksi läpijuoksu ja taas normaali tuonti. Lopuksi päätin kokeilla kokeenomaista noutosuoritusta. Ei siinä muuta vikaa ollutkaan, paitsi että Tuuma tuli vinoon. Korjasi kyllä hyvin, kun annoin uuden käskyn, mutta kyllä sen pitää tulla heti oikein. Eli tuoliharjoitukset jatkuvat… Otin sitten noudon kokonaisena liikkeenä noiden tuolien kanssa. Eevalta sain videotakin tuosta treenistä (näyttääpä Tuuma pieneltä tuossa).

Toisella kierroksella vein Tuuman paikallamakuuseen siksi aikaa kun tehtiin toisen koirakon kanssa treenit. Tuuma pysyi koko ajan makuussa varmasti mutta tarkkaavaisena. En katsonut kellosta aikaa, mutta kyllä se Tuuma siellä useampia minuutteja oli – ehkä 10? Tuskin sillä kuitenkaan on niin kauheasti merkitystä. Vapautin Tuuman siten että menin sen viereen, odotin jonkun aikaa luoden jännitteen jonka jälkeen vapautus ja palkkasin Tuuman. En vapauttanut sitä heti, koska en halua että se alkaa ennakoida sivullenousemista/vapautusta tuossa kun tulen sen viereen. Toisaalta Tuuma ei kyllä ole sen tyyppinen koira joka ennakoisi, mutta eipä tuosta haittaakaan ole.

Paikallamakuun jälkeen otin melko suunnittelemattomasti jäävien asentoja. Ensin seisomista muutaman kerran peruuttamalla. Tuuma jäi tosi napakasti paikoilleen niinkuin tavallisestikin. Treenikaverit nauroi, että se jää tasan siihen asentoon missä on käskyn kuullessaan eli hyvä ettei melkein jalka jää ilmaan. Minun pieni apuva-mies Palkaksin lähes joka toistolla heti pysähdyksen jälkeen. Sitten otin kerran seuraamisesta seisomaan jäämisen. Hienosti meni seuraamisestakin. Päätin ottaa vielä kaikki jäävät seuraamisesta. Tuuman asento aukesi seuraamisessa jonkun verran, en tiedä miksi. Annoin palautetta läpsäyttämällä kylkeen ja murahtamalla. Seuraaminen suoristui, mutta seuraavalal kerralla ilmeni sama ongelma. Varmaan osittain siitäkin kiinni, että tein itse treeniä vähän huvittelu-mielentilassa, enkä enää keskittynyt kunnolla.

Istuminen oli vähän hidas kuten aina. Otin perään vielä toisen istumisen, jonka luulen olleen hiukan parempi. Seuraavaksi maahanmeno. Tuuma meni maahan, mutta nousi sieltä ylös kun jatkoin matkaani hieman pompahdellen. Palautin Tuuman takaisin makuulle ja heiluttelin patukkaa sen nenän edessä. Nyt poika pysyi hyvin maassa, taisi vaan tuossa aiemmin hämääntyä mun pomppimisesta niin paljon että unohti käskyn. Vapautin, mutta en palkannut. Uusi yritys, tällä kertaa hyvin ja siitä palkka. Ei Tuuma joka kerta ihan salamana maahan tipu, joten tuotakin pitäisi muistaa aina välillä vahvistella. Viimeisenä seisomaan jääminen. Siinä ei ollut mitään moitittavaa.

Heureka

Ismon neuvot toimii tottiksen vireessä ainakin toistaiseksi, ou jee.

Sunnuntaina otin ihan vaan namitottista parkkiksella. Muutamia luoksetuloja, jotka olikin ihan hyviä, kunnes yksi kaveri tuli kentän laidalle huutelemaan Tuumaa. Tuuma teki siitä huolimatta luoksetuloja, mutta häiriintyi kuitenkin sen verran, että muutamasta tuli vino. Noh, tuskin kisakentällä kukaan tulee huutelemaan koiraa nimeltä, joten tuo reaktio sallittakoon. Otin pari myös pitkältä matkalta. Ensimmäinen oli melko huono (vino), mutta sen jälkeen alkoi asennot taas löytyä. Muutamasta oikein hyvästä luoksetuloasennosta palkkasin useamman kerran peräkkäin.

Lisäksi otin sivulletuloja. Ihan vaan sen takia, että pysyy nopeus ja into siinäkin yllä. Ne olikin harvinaisen tarkkoja ja nopeita. Ehkä siksikin, että namien kanssa ja ei pk-kentällä vire on matalampi > Tuuma pystyy toimimaan järkevämmin.

Lisäksi olen ottanut luoksetuloasentoja kotona ruokinnan yhteydessä. Osa nappuloista siis menee siihen, että teen noita hiomistreenejä. Olen nyt tehnyt silleen, että teen jostain huonekalusta ja seinästä kujan eteeni, jotta Tuuman on pakko tulla suoraan asentoon, kun se ei mahdu olemaan vinossa.Toivon että se näin oppisi hakeutumaan suoraan eteeni tuli se mistä suunnasta tahansa. Vasta ajan päästä näkee, että toimiiko. Ihan ekoilla kerroilla Tuuma jäi hivenen kauas, kun ihmetteli mun väkertämää kujaa. Palkkasin siitä huolimatta ja pian Tuuma alkoikin tulla taas normaalin etäisyyden päähän.

Tänään tiistaina käytiin taas HVK:n kentällä. Tällä kertaa siellä ei ollut muita. Tuuma oli jo autosta otettaessa jotenkin harmonisemman oloinen kuin muutoin viime aikoina. Olisko se torstainen treeni vaikuttanut näin pitkään? Palkkasin kuitenkin heti siitä mielentilasta, otin useita lyhyitä rauhavaiheita leikin lomaan. Sitten patukka pois ja Tuuma käskyn alla kentälle. Koko ajan Tuuman mielentila oli ihan nappi, eli vietikäs mutta harmoninen! Toivottavasti tää ei ollut vain sattumaa.

Aloitin taas noudoilla. Tuuma joutui aika pitkään istumaan paikoillaan, kun hain kapulan kauempaa kentältä, mutta siitä huolimatta se ei tullut hektiseksi. Otin alkuun 2 toistoa ihan pelkkää pitoharjoitusta, koska juuri muistin että täytyyhän sitä vahvaa otettakin vahvistaa joskus, ei se itsestään säily. Pitoharjoitus tarkoittaa siis sitä, että Tuuma istuu, annan sille kapulan suuhun seisoen sen edessä ja kun se pitää kapulaa hyvälllä tiukalla otteella, palkkaan. Kumpikin toisto oli oikein hyviä, eikä niissä ollut oikeastaan moittimista. Tuuma ei myöskään häiriintynyt, vaikka heiluttelin käsiä kapulan yläpuolella ja välillä koskin kapulaan, välillä laitoin kädet sivulle. Tämän jälkeen jatkoin “kujaharjoitusta” noudossa. Tein Tuuman levyisen kujan kahdesta tuolista. Jätin Tuuman istumaan kapula suuhun hieman kauemmas viistoon ja menin itse tuolien taakse niin että niiden muodostama kuja oli edessäni.  Sitten sanoin tuo-käskyn. Tuuma tuli mukavalla tempolla ja epäröimättä kujaan, tosin ensimmäisellä yrittämällä jäi taas hieman kauas. Uutta toistoa vaan, ja kohta asento olikin jo hyvä. Kolmannella toistolla tuli lähes täydellinen suoritus. Vaihtelin hieman tuontimatkaa ja kulmaa. Sitten vein Tuuman samaan tapaan “lähtöpaikalle”, mutta vahvistinkin sen jo kapulan pito-otteesta. Tein näin siksi, että Tuuma muistaisi aina pitää kapulaa tiukalla otteella, vaikka sillä olisikin ennakko-oletus, että nyt siirryn kauemmas ja se joutuu odottamaan paikoillaan. Lopuksi tein samalla asetelmalla läpijuoksun vahvistaakseni kapulan tuonnin nopeutta yhdistettynä tarkkuuteen. Eli siis alku samalla tavalla, mutta sitten kun Tuuma oli noin 5 metrin päästä minusta ja lähtenyt jo oikaisemaan itseään tullakseen kujaan, sanoin palkkasanan ja otin patukan esiin. Tuuma saa palkkasanan kuultuaan tiputtaa kapulan.

Jätin noutotreenit tähän, koska tuli niin monta onnistunutta ja hyvää toistoa. Otin loppuun hyppytreeniä eri kokoisilla pystyesteillä. Vaihdeltuani korkeuksia treenasin Tuuman hyppytekniikkaa siten, että sen piti hypätä metrinen este tosi läheltä ja ilman kovia vauhteja. Se paransikin tekniikkaa huomattavasti ja hypyistä tuli pyöreämpiä. Tavallisestihan Tuuma hyppää melko laakana, ja vaikka ei koskisikaan esteeseen, se aiheuttaa mulle ongelmia kun koira tulee esteeltä melkein syliin noutokapulan kanssa. Tein samanlaisen hyppyreenin myös paluusuuntaan. Tuuma odottamaan esteen taakse melko lähelle estettä patukka suussa ja itse toiselle puolelle kutsumaan koiraa. Näinkin päin tuo selkeästi auttoi siihen, ettei hyppy ollut niin laaka ja pitkä. Tuuma pääsee pystyn yli helposti vaikka paikoiltaan, joten kyse on vaan siitä miten koiran opettaa hyppäämään. Lopuksi rentouttava jäähdyttelylenkki. Olipas kiva treenata, kun vire oli sopiva ja asiat sujui!

Pistojen suoristusta

Tuumalla on nyt useampi hakutreeni tehty tuota haukun kohdistamista palkkaan, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Sen treeni on ainakin saanut aikaan, että Tuuma harvoin tulee enää haukkumaan liian lähelle vaikka ei suoranaisesti palkkaan kohdistaisikaan. Erinomaista! Päätin kuitenkin edetä treenissä, koska myös etsintää ja haukun pituutta pitäisi treenata. Muutamassa treenissä jo kiinnitin huomiota, että Tuuma hieman oikoo pistoja alueella eteenpäin eli ei mene aivan suoraan viiteenkymppiin saakka. Mietin miten alkaisin korjata asiaa, sillä Tuumalla ei ole juuri muita apuja käytetty kuin tuulivainuja ja näköapua (mutta ei keskilinjalta).  Pähkäiltyäni tarpeeksi päädyin siihen, että en halua Tuuman enää löytävän ukkoja takaapäin (oikaisee piston ensin, saa hajun ja palaa taakse ilmaisemaan ukon), joten pistoja ei voi suoristaa vain kiinnittämällä huomiota ukkojen sijoitteluun (löytyy aina suoran päästä). Päätin olla rohkea ja kokeilla ääniapuja.

Niinpä lauantain treenikuvio oli seuraava: 1 ja 2 ukot etukulmissa. 1 odottaa Tuuman kohdistavan haukun palkkaan, josta palkkio. Haukkujen määrillä ei väliä. 2 ukolla haukkuja yli 20, sen jälkeen määrällä ei väliä, kunhan on hyvä haukkusarja.

3 ja 4 ukot ääniavulla (maalimiehet huutaa Tuumaa nimeltä). 3:lla taas odotetaan kohdistusta, 4:lla yli 20 haukkua.

1 ukolla Tuuma teki perinteiset eli oikaisi piston, palasi viidessäkympissä taaksepäin ja löysi ukon. ****kele. Tuuma oli aloittanut haukun kasvoihin, mutta hienosti ja omasta aloitteesta siirtyi haukkumaan patukkaa, josta maalimies onnistuneesti vahvisti. 2 ukolla taas pisto oli huikea hieno! Todella syvä ja suora pisto, josta Tuuma kääntyi alueella eteenpäin ja sai hajun ukosta. Myös haukut olivat hyviä, eikä Tuuma ollut liian lähellä. Jee!

3:lla sitten ääniapu. Olisitte nähneet pojan ilmeen! Se oli niin hölmistynyt ja hämmentynyt Raukka ei voinut ymmärtää, että kuinka sieltä metsästä voi joku huutaa häntä. Erittäin hyvin Tuuma lähti pistolle ja meni suoraan, joten siinä mielessä tämän treenitavan kokeilu onnistui. Mutta ukolla Tuuma ei kaiken hämmennyksen keskellä muistanutkaan heti, että mitä siellä piti tehdä ja aluksi vain kiersi maalimiestä tohkeissaan. Lopulta sillä piuhat yhdistyi päässä ja se alkoi haukkua. Haukku oli erinomaisen hyvää, mutta Tuuma ei tahtonut sitten millään kohdistaa palkkaan. Ohjasin maalimiestä lopuksi palkkaamaan vaan hyvästä haukusta kunhan Tuuma ei ole liian lähellä. Tuuma kuitenkin lopulta vilkaisi nopeasti patukkaa ja maalimies ehti hyvin reagoida siihen ja palkata samantien. Haukkuja tuli varmaan ainakin 50 ellei enemmän, mutta ei niissä liiemmin taukoja ollut. Hyvä!

4 ukolla Tuumalla oli ääniavun kuullessan yhtä yllättynyt ilme kuin kolmosella, mutta taas se lähti hyvin matkaan ja teki suoran piston. Tällä kertaa haukku alkoi hieman nopeammin, mutta siinä tuli yksi tauko. Kuulemma oli vaan vetänyt henkeä välillä, joten tuskin mitään sellaista mistä kannattaa huolestua.

Selvästi tuo treenitapa kummastuttaa Tuumaa kovin, mutta koetetaan silti vielä ensi treenissä samaa vähän useammalla ukolla.

Tasapainon häivähdyksiä

Torstaina olimme Tumpin kanssa treenailemassa HVK:n yleisellä vuorolla. Kouluttaja oli tällä kertaa Ismo Tabell. Kysyin häneltä neuvoja tuohon, että miten saisin Tuuman taas löytämään rauhan patukkaan purussa. Se siis kyllä makaa ja pitää patukkaa kun käsken, mutta en saa sitä sen ilmettä enää levolliseksi.

Ensimmäisellä kierroksella otettiin vaan leikkiä ja siihen sekaan rauhavaiheita. Ismo neuvoi olemaan käskyissä jämäkämpi (hyvä neuvo, tuo on taas niitä asioita joita ei itse huomaa. Sitä vaan luisuu johonkin toimintatapaan) ja pitämään rauhavaiheet lyhyinä. Yritettiin myös saada patukkaa täydelle otteelle niin että itse yritin pitää sen kummastakin päästä kiinni. Tuuma tapansa mukaan iski täydelle otteelle, mutta pudotti vajaalle. En itse usko, että sillä otteella on sinänsä merkitystä rauhan löytymiseen, mutta tuohon omaan jämäkkyyteen pitää kiinnittää huomiota ja tehdä rauhavaiheita usein, mutta vain lyhyitä. Kun katsoin kentällä muita malinoiseja, niin kyllä ne niilläkin tuntui pyörivän silmät päässä. Ehkä mä vaan vaadin jotain sellaista mitä ei voi saavuttaa. Joka tapauksessa Tuuma oli tällä kerralla tottiksessa rauhallisempi kuin tavallisesti, joten kokeillaan kuitenkin mennä näillä Ismon neuvoilla.

Toisella kierroksella tehtiin ensin seuraamista. Se oli aika ok. Alussa pientä painamista ja jossain kohtaa asento hieman aukesi, mutta pääosin oikein hyvää ja mikä tärkeintä – vire oli tosi sopiva! Otin muutaman käännöksen vasempaan & yhden täyskäännöksen. Täyskäännös meni yllättävänkin hyvin huomioon ottaen sen, että ei olla sitä juurikaan tehty viime aikoina. Toisessa vasemmalle käännöksistä Tuuman takapää oli mielestäni vähän hidas, joten nyppäsin Tuumaa vasemmasta kyljestä. Ilmeisesti se käännös ei kuitenkaan ihan niin hidas ollut, joten pakote oli vähän turha. Tässä se taas nähdään, että miten suuri merkitys apuohjaajalla on!

Koska seuraamisessa ei ollut suuremmin treenattavaa, päätin ottaa vielä liikkeestä istumisia, sillä niissä ne vireongelmat yleensä pahiten näkyvät noutojen lisäksi. Tuuma istui varmasti, mutta vähän hitaasti. Appari naksautti ja käännyin palkkaamaan edettyäni jonkun matkaa. Ismon mielestä istuminen ei kuitenkaan ollut niin hidas, että siitä menisi pisteitä. Otimme istumisen vielä pari kertaa. Nyt istumiset oli hiukan nopeampia, mutta eihän ne koskaan huippunopeita ole ja tuskin sellaisiksi tulevatkaan. Hyvä kuitenkin, jos istuminen on riittävän nopea. Tätäkin on itse tosi vaikea katsoa. Tästä sitten koira autoon.

Tuttu kenttä ja tutut ongelmat

Tuuman kanssa ollaan otettu tottiksessa pääasiassa noutoa ja seuraamista. Seuraamista vain silloin, kun on appari ollut sanomassa että milloin poika on suorassa. Tosin Tuuma on nyt yllättävänkin hyvin pysynyt suorassa. Välillä se painaa jonkin verran, mutta ei niin pahasti kuin aiemmin. Seuraamistreenit onkin olleet lähinnä osaamisen ylläpitotreeniä ja oikean paikan vahvistamista, ei niinkään tietyn ongelman työstämistä.

Tuttu ongelma eli liian korkea vire taas on puolestaan astunut jälleen kuvioihin, kun tämä uusi kenttä on tullut Tuumalle tutuksi. Vieraissa paikoissa se toimii sopivassa mielentilassa, mutta tuolla nykyisellä tutuksi tulleella “kotikentällä” alkaa paikoin kuulua pieniä vinkaisuja ja näkyä hektisyyttä. Mikään piippaaja Tuuma ei ole koskaan ollut, mutta liian korkea vire näkyy kyllä siinä, että pieniä virheitä tulee suorituksissa ja uuden oppiminen on vaikeaa. Mm. tuota noutoa ollaan nyt tahkottu jo vaikka kuinka pitkään, mutta edistysaskeleita tulee todella hitaasti. Muutaman kerran kapulan tuonnissa on vilahtanut myös jo kertaalleen kitketty ongelma kapulan pureminen. Tai ei Tuuma kapulaa mitenkään hamsterina järsi, mutta saattaa heilauttaa suussaan pari kertaa. Tämä tulee mielestäni esiin juuri silloin, kun vire on liian kova. Tällä hetkellä noutoharjoittelussa on kuitenkin pääpointtina luovutusasennon vahvistaminen.

Viimeksi kyllästyin toistuviin vääriin luovutusasentoihin (hiukan vinoihin, liian kauas jääviin tai luovutuksiin siten että Tuuma tönäisee minua kuonolla mahaan) ja mietin, että mun on pakko keksiä Tuumalle joku apu siihen että se pystyy tekemään oikeita suorituksia. Tein huomion, että Tuuma ottaa kapulan suuhun aina siten että kaartaa kapulalle vasemmalta ja päätyy siis hieman oikealle viistoon tuodessaan kapulaa. On siis treenattava sitä, että Tuuma osaa tuoda kapulan suoraan asentoon, tuli se mistä suunnasta tahansa. Karsin harjoituksesta kaiken ylimääräisen pois eli kapulan heiton ja hakemisen. Jätin Tuuman istumaan selkeästi oikealle viistoon itsestäni, ikään kuin se olisi juuri ottanut vinon kapulaheiton jälkeen kapulan suuhunsa ja kääntynyt mua kohti. Menin itse seisomaan penkin viereen siten, että penkki muodosti “seinän”, joka ohjasi koiran suoraan asentoon. Kauhean vaikea selittää suullisesti, voisin koettaa tehdä treenistä kaaviokuvan. Treeni onnistuikin erinomaisesti ja sain toivomiani onnistuneita suorituksia. Teen tätä nyt muutaman kerran, niin sitten näkee onko treenillä vaikutusta.

Jotain tuohon vireeseen täytyy kyllä keksiä, ei jokaista treeniä voi kuluttaa siihen että koettaa laskea koiran virettä. Viime kesänä virettä laskettiin ottamalla koiraa pakettiin seuraamisessa ja kokeilemalla välillä namipalkkaa. Nämä toimivatkin ihan ok, mutta nyt tuntuu että jos joutuu ottamaan seuraamista joka treenin alkuun, niin varsinainen treeni jää tosi lyhyeksi. Tai kyllähän Tuuma tekis, mutta ei se opi sellaisista treeneistä, joissa määrä korvaa laadun.